Kuukauden aktiivit

Esittelemme säännöllisesti sivuillamme yhden Oulun Demareiden aktiivisen toimijan. Tälle sivulle kertään kaikki esitellyt aktiivit.

kuukauden aktiivi Sari Halonen:

Opiskelijasta opiskelijan äidiksi
- nuorten arki kiinnostaa

Sari Halonen oli vuonna 1992 opiskelija ja kahden lapsen äiti. Opintotukijärjestelmään tehtiin samaan aikaan muutoksia, ja ne vaikeuttivat koko Halosen perheen arkea. Sarista tuli tuolloin demari.

”Minä ja mieheni opiskelimme molemmat, kun opintotukijärjestelmään tehtiin muutoksia. Se vaikeutti koko perheemme elämää, ja ajattelin että jotakin on tehtävä. Liityin silloin puolueeseen ja aloin kunnallisvaaliehdokkaaksi”, Halonen kertoo kahdeksantoista vuotta myöhemmin. Päätöksensä jälkeen hän on toiminut puolueessa aktiivisesti ja on nyt ensimmäistä kertaa ehdolla eduskuntaan.

Halosen ensimmäinen tavoite eduskuntavaalikampailussa oli päästä puolueen jäsenvaalista varsinaiseksi ehdokkaaksi. Se ei ole helppoa, kun ehdolle haluavia on paljon enemmän kuin ehdokaspaikkoja. Hän teki kuitenkin hienon tuloksen ja on päässyt suunnittelemaan jo vaaliteemojaan. ”Koska pääsin varsinaiseksi ehdokkaaksi, nyt on tehtävä kunnolla töitäkin”, hän painottaa. ”Haluan tuoda esille sen, että tavallisen ihmisen hyvinvointi on taattava. Erityisesti lasten hyvinvointi”, hän jatkaa.

Sari Halonen menestyi hyvin puolueen
jäsenvaalissa.

Vahvempaa demaripolitiikkaa

Lasten ja nuorten asiat ovat lähellä Halosen sydäntä. Opiskeluvuosien perhe on kasvanut, ja Halosella on nykyään neljä lasta. ”Lapsistani vanhin on 22-vuotias ja nuorin vasta neljä vuotta vanha. Sen vuoksi tunnen niin lasten, nuorten kuin opiskelijoidenkin ongelmat”, hän toteaa.

Ihmisten arjen ongelmat ja lasten tulevaisuuden turvaaminen ovat siis esimerkkejä syistä, miksi Halonen on halunnut jatkaa sosialidemokraattina jo lähes parinkymmenen vuoden ajan. Hän löytää kuitenkin puolueesta kehitettävääkin. ”Oulussa ei ole tehty viime vuosien aikana oikeaa demaripolitiikkaa, mikä on uskoakseni vaikuttanut kannatuksen laskemiseen. Valtakunnallisesti ollaan vielä oikealla linjalla, mutta demareiden sanomisia ymmärretään tarkoituksellisesti väärin”, Halonen harmittelee.

Puoluetta johtaa toista kautta Jutta Urpilainen. Halonen on hänen työskentelyynsä tyytyväinen. ”Urpilaiselta on tullut uusia avauksia. Hänen linjansa on ehkä vielä hiukan haussa, mutta se alkaa pikkuhiljaa hahmottua. Ymmärrettävä tilanne näin alussa”, Halonen huomauttaa ja muistuttaa, että puolueen pitäisi aina muistaa olevansa työväen asialla. ”Vaikka työväki määritellään nykyään muun muassa koulutustason nousun ansiosta eritavalla kuin ennen”.

Energinen ehdokas

Asiantuntijana työskentelevä Sari Halonen on 44-vuotias. Hän harrastaa muun muassa uintia lasten kanssa ja matkustelua mahdollisuuksien mukaan. Oululaisille Halonen on tullut tutuksi myös asukasyhdistystoiminnasta. Virtaa tällä naisella siis riittää, ja se tulee varmasti näkymään myös hänen eduskuntavaalikampanjassaan!

Halosen harrastuksiin kuuluu muun muassa
uiminen - lasten kanssa tietenkin!

teksti: Sanna Nordström
kuvat: Sari Halosen kotialbumi

Kuukauden aktiivi:
Huono vaalitulos herätti Miikka-Aukusti Heiskasen

Maailman parantaminen ei onnistu pelkästään huokailemalla, vaan se vaatii toimintaa. Näin ajatteli Miikka-Aukusti Heiskanen, kun hän päätti aktivoitua politiikkaan noin kolme vuotta sitten, eduskuntavaalien jälkeen.

”Demareiden tyrmistyttävä vaalitappio oli viimeinen tikki, ja totesin että juuri nyt on paras aika toimia. Ajattelin, että ennen seuraavia vaaleja on monta vuotta aikaa muistuttaa ihmisille, miksi juuri demarit ovat se paras vaihtoehto”, Miikka-Aukusti Heiskanen muistelee.  

Eduskuntavaalien tulosten julkistamisen jälkeen Heiskanen on ehtinyt paljon. Hän oli ehdokkaana viime kunnallisvaaleissa ja sai tulokseksi komean 62 äänen potin. Syksyllä hänet valittiin Oulun sosialidemokraattisen nuoriso-osaston puheenjohtajaksi. Lisäksi Heiskanen teki palan oululaista sosialidemokratian historiaa tultuaan valituksi Oulun seudun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta OSAKOn puheenjohtajaksi. Hän on historian ensimmäinen opiskelijakuntaa vetävä sosialidemokraatti.

Miikka-Aukusti Heiskanen osallistuu politiikkaan, koska
haluaa vaikuttaa asioihin. Hän toivoo, että kansalaisia
kuunneltaisiin nykyistä paremmin.

Tavoitteena pehmeämpi politiikka

Seuraavaksi Miikka-Aukusti Heiskanen pyrkii eduskuntavaaliehdokkaaksi. Ehdokkaat valitaan maaliskuussa käytävässä jäsenäänestyksessä. Vaalikampanjansa aikana Heiskanen haluaa nostaa keskusteluun tavallisten kansalaisten vaikuttamismahdollisuudet. ”Kun yliopistolain uudistaminen oli ajankohtainen asia, järjestettiin useita mielenosoituksia, joiden avulla kansalaiset ottivat kantaa suunniteltuihin muutoksiin. Käytännössä mielenosoituksissa esitettyjä mielipiteitä kuunneltiin hyvin vähän”, Heiskanen mainitsee esimerkiksi.

Heiskasen poliittinen linja on ihmisläheinen, ja hän toivookin politiikkaan nykyistä pehmeämpää otetta. ”Inhimillisyys puuttuu nykyisestä päätöksenteosta”, hän toteaa. Suureksi huolenaiheekseen hän nimeää nuorten mielenterveysongelmat, joiden yhtenä syynä on varmasti päättäjien välinpitämättömyys. ”Yhteiskunta on yhä raadollisempi ihmisiä kohtaan”, hän harmittelee.

22-vuotias Heiskanen on nuorimpia eduskuntavaaliehdokkaaksi pyrkivistä. Silti hän toivoo, ettei kukaan äänestä häntä pelkän iän vuoksi. ”En halua, että nuoria ja vanhoja asetetaan mitenkään vastakkain.” Heiskasen mielestä puoluetoimintaan tarvitaan kyllä nykyistä tuoreempaa näkökulmaa, mutta uudistustyöhön on osallistuttava kaikenikäisten jäsenten. Yhteistyöllä lopputuloksesta saadaan paras mahdollinen.

Miikka-Aukusti Heiskanen on sanavalmis nuori mies, jota kiinnostaa yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Hän on myös valmis tekemään työtä ihmisten hyvinvoinnin eteen. Heiskasesta kuulaankin varmasti myös tulevissa vaaleissa.

teksti ja kuva: Sanna Nordström

(18.2.10)

Raine Pernu - Uusi tekijä

Raine Pernu saavutti viime kunnallisvaaleissa ensikertalaiseksi hienon tuloksen, ja seuraavaksi hänen suuntanaan ovatkin eduskuntavaalit. Sanavalmis nuorimies ei pelkää katsoa asioita uudesta näkökulmasta.  

”Suomea ei voida viedä eteenpäin kuin uppoavaa laivaa. Reikien jatkuva paikkaaminen ei enää onnistu, vaan nyt on hankittava uusi alus. On siis löydettävä uusia nousukeinoja vanhojen tilalle, sillä Suomi ei elä enää esimerkiksi pelkällä teollisuudella.” Näillä sanoilla uusia tuulia nostattaa juuri 32 vuotta täyttänyt Raine Pernu.

Pernu keräsi vuosi sitten kunnallisvaaleissa 86 ääntä, joka on ensikertalaiselle hieno tulos. ”Menestykseni oli muiden mielestä hyvä, mutta omasta mielestäni olisin voinut saada enemmänkin ääniä. Vaalit sattuivat muun aikatauluni kannalta huonoon aikaan, enkä vielä silloin hommannut taakseni esimerkiksi tukiryhmää”, Pernu itse kommentoi. Suurta vaalibudjettiakaan hänellä ei ollut käytössään, vaan koko kampanja maksoi alle kaksisataa euroa.

Työläisperheen vesa

Pernu ei aio jäädä paikalleen polkemaan kunnallisvaalien jälkeiseen aikaan, vaan hän tekee jo töitä eduskuntavaalien eteen. ”Isoin haaste tällä hetkellä on tulla tunnetuksi oululaisten demareiden keskuudessa, jotta pääsen läpi jäsenvaalista ja varsinaiseksi ehdokkaaksi”, Pernu sanoo.

Aktiivisuudestaan huolimatta Pernu ei ole vielä ehtinyt tutustua aivan kaikkiin oululaisiin demaritoimijoihin, sillä hän on ollut puolueen jäsen vasta vajaat kaksi vuotta. Aktiiviselle nuorelle miehelle on kuitenkin aina ollut selvää, että puolueista juuri SDP on häntä lähinnä. ”Olen työläisperheen vesa”, Pernu mainitsee yhdeksi selitykseksi sille, että on aina kokenut juuri sosialidemokraattisen aatemaailman läheiseksi itselleen. 

Sosiaalisella ja raikkaita ajatuksia omaavalla Pernulla on jo häntä itseään osuvasti kuvaava vaalislogan. Se kuuluu: Uusi aika. Uudet tekijät. Uudet keinot: Koska Suomi tarvitsee uuden suunnan. Epäilemättä Pernu tuo vaalitaistoon uutta kipinää.

teksti: Sanna Nordström  

Pirjo Sirviö 

Puhelias olen aina ollut, ominaisuus periytynee karjalaisista juuristani; äitini nimittäin on syntyjään Laatokan pohjukasta, Impilahdelta. Itse kasvoin ja vietin nuoruuteni Sotkamossa, josta myös lähti isäni toimesta kiinnostus yhteisten asioiden hoitoon.

Millaista on hoitaa yhteisiä asioita? Sitä pistää itsensä, ajatuksensa ja tekemisensä kaikkien arvioitavaksi. Riittävästi pitää olla iholla pintaa ja paksuutta, jotta kestää kaikki ne moitteet ja arvostelut.

Oulussa olen vaikuttanut demaripolitiikassa kohta 16 vuotta ja olen täysin vakuuttunut siitä, ettei työ ole mennyt hukkaan. Sikäli on myös ollut onnea, ettei minusta ole vuosien saatossa tullut vanhaa kyynikkoa, joka piikkihampaillaan iskee aina sinne, mistä ajattelee poliittisia irtopisteitä milloinkin heruvan.

Elän keski-iässä elävän naisen parhainta elämän aikaa. Lapset ovat aikuisia, mies on jo eläkkeellä ja yhdessä puuhastellaan kaikki liikenevät vapaa-ajat jos jonkin moisia askareita. Mikäpä siinä on ollessa.

Itse olen vielä tiukasti työelämässä, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin sairaanhoitajana, jonka työn kuva on koordinoida kliinisiä tutkimuksia sairaalassa. Olen ajoittain aina ravistellut myös omaa työnantajaani yleisönosastokirjoituksilla, kun tuntuu, ettei rivinaisen ääni nähdyistä epäkohdista muuten kuulu.

Politiikassa minulla on mielestäni yksi kullanarvoinen ominaisuus – osaan mielestäni erottaa asiat ihmisistä. Tämä tarkoittaa sitä, että joskus asioista voidaan olla hyvinkin kiivaasti eri mieltä, mutta kun käsittely on ohi, ei vihoittelu jatku. Siitä on hedelmällistä lähteä jatkamaan rakentavaa yhteistyötä kompromissin löytämiseksi. Sillä sitähän se politiikka on – löytää asioille ratkaisu joka jollakin kosketuspinnalla tyydyttää kaikkia ja jonka kanssa voi jokainen elää. Oulun konsensus.

Jotkut omat toverit ovat taisteluhenkisempiä – mitä sitä aina konsensusta, raakaa vastakkain asettelua vaan! Totta vain on se vanha sanonta, että karavaani kulkee ja koirat

Tässä korostan myös sanaa tasa-arvoinen, sillä yksi syvälle ydinjatkokseen piirtynyt toimintaperiaatteeni on tasapuolisuus.

Ihmiset syntyvät tänne maailmaan kaikki tyynni alastomana ja kuolevat käärinliinoihin kapaloituina, joten miksi raha tai muu mammona, tai asema tai uskonto tai ulkonäkö tai juuret tai mikään muukaan tekisi toisesta parempaa kuin toisesta. Sitä minulle on sosialidemokratia – omien arvojeni puolustamista! Heikomman puolustamista suurempaa vastaan.

Nöyränä sitä toivoo, että olisi järkeä ja terveyttä jatkaa tätä yhteisten asioiden hoitamista vielä tovi eteenpäin. Sitä ennen pitää vielä saada siipien alle kasvamaan hyvä kokelas, joka sitten jatkaa samoilla arvoilla ja periaatteilla nyt aloittamaani työtä.