Kansanliike lasten asialle!

Maanantai 4.4.2011 - Pirjo Sirviö

 

 

 

 

 

 

Olin eilen kuuntelemassa lasten ja nuorten hyvinvoinnista Sirkka Rousua, lasten suojelijaa, joka tutkijana ja yliopettajana on tutkinut ja havainnoinut pitkään hyvinvointiyhteiskuntaamme lasten ja nuorten ja ennen kaikkea lastensuojelun näköalaikkunoiden kautta. Itselleni hänen ajatuksensa oli todella ajatuksia herättäviä.

Keskeisin, mikä myös minun mielestäni pitäisi saada kitketyksi pois suomalaisesta ajattelusta, että on olemassa vain ”hyviä” tai ”huonoja” vanhempia. Jos jokin yhteiskunnassamme mättää, kuinka herkästi syyttävät sormet osoittavatkaan aina yksilöön. Vaikka vika onkin systeemissä ja järjestelmässä.

Lapsiperheiden köyhtyminen alkoi 1990 -luvulla ja on jatkuvasti kasvanut, ollen nyt lähes kolminkertainen. Yhä useammat sinnittelevät menojensa kanssa kun perheen tulot eivät riitä. Vaikka vanhemmat käyvät töissä ja vaikka yhteiskunta tarjoaa erilaisia tulonsiirtoja, ei siltikään rahat riitä. Yksin päivähoitokustannukset ovat niin suuret, että se panee vanhemmat harkitsemaan, onko ollenkaan mielekästä äidin palata työelämään.

Oma tyttäreni palaa tänään äitiyslomalta töihin. Vielä ei Pikku - Ilmarin tarvinnut mennä hoitoon, kun isä jäi kotiin. Mutta muutaman viikon päästä tämäkin on tosiasia.

Kun itselläni oli lapset pieniä, elämä kävi ”kädestä suuhun”. Ja edelleen, 20-vuodenkin päästä tilanne on Suomessa sama - pienten lasten vanhemmat taistelevat toimeentulosta. Kun talous on vedetty tiukoille, ei tarvita kovinkaan suurta yllättävää menoerää, kun talous kaatuu.

Seuraavan eduskunnan tärkeimpiä tehtäviä on tehdä asialle jotakin! Demarit esittävät lapsivähennystä verotukseen. Ennen kuin tästä päätetään, pitää laskurien laskea tarkasti se, mikä todella hyödyttää lapsiperheitä. Tämäkin päätös saattaa asettaa matalatuloiset perheet eriarvoiseen asemaan ja saattaa hyödyttää vain suurempituloisia, jotka maksavat tuloistaan enemmän verojakin. Mistään linjauksesta ei pitäisi tehdä mantraa ennen kuin asia huolellisesti tutkitaan monelta eri kantilta. Olisiko sittenkin parempi korottaa lapsilisiä ja sitoa ne elinkustannusindeksiin, jolloin edes tämä tukimuoto pysyisi ajan tasalla?

Tutkimusten mukaan vanhemmat kyllä yrittävät parhaansa. Kun kyse on lasten harrastuksista, tingitään ennemmin vanhempien omista menoista kuin näistä. Vanhemmat kyllä yrittävät parhaansa, mutta kaikilla ei tähän ole voimia. Tuolloin tasa-arvoinen yhteiskunta rakentaa tukitoimet niin, että niitä autetaan, jotka apua tarvitsevat. Sirkka Rousu muistutti minusta hienosti siitä, kuinka auttamisen pitäisi olla normaalitoimintaa eikä sellaista, osoittelevaa auttamista, jossa perhe leimataan alaluokkaan, heikompiosaisiin jne.

Miksi opettajat/päiväkodin työntekijät eivät kävisi säännöllisin väliajoin kaikkien lasten kotona? Tällöin ongelmatilanteissa kotona käyminen tapahtuisi matalammalla kynnyksellä eikä lapsi/vanhemmat heti leimattaisi.

Jokainen ihminen on laulun arvoinen, jokainen elämä on tärkeä – laulaa Veikko Lavi. Laulun sanomaa pitäisi kaikkien pysähtyä joskus miettimään. Jos poliitikkoina, kanssaihmisinä, lähimmäisinä, naapureina, äiteinä, isinä, ukkeina ja mummoina osaisimme elää ja auttaa ihmisiä näin, tästä Suomesta tulisi hyvä paikka olla ja elää.

 

Oulun Demareiden, TSL:n ja Nuorten Kotkien Oulun piirijärjestön järjestämässä tapahtumassa pohdittiin lasten ja nuorten hyvinvointia eriarvoistuvassa suomalaisessa yhteiskunnassa.

Aiheesta alusti lapsipolitiikan ja lastensuojelun erittyisasiantuntija, yliopettaja Sirkka Rousu. Hänen alustukseensa voit tutustua tästä linkistä.

Ammattiliittojen kanneoikeus mukaan seuraavaan hallitusohjelmaan

Maanantai 7.3.2011 - Sari Halonen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kaikki puolueet puhuvat suureen ääneen harmaantalouden saamisesta kuriin. Tosi asia kuitenkin on, että pelkät puheet eivät ole ennenkään korjanneet mitään ja se, ettei harmaata taloutta voida saada kuriin ilman yhteiskunnan panoksia. Yhtenä osana harmaan talouden torjuntaa keskusjärjestö

t SAK ja AKAVA ajavat lainsäädäntöön ammattiliittojen kanneoikeutta. Kanneoikeuden saadessaan ammattiliitot voisivat antaa mm. tukensa ulkomailta tulleelle suomea huonosti puhumattomalle työntekijälle, joka ei tunne omia oikeuksiaan ja mm. Suomessa maksettavasta yleisestä palkan tasosta.

Ammattiliittojen kanneoikeus yhdistetään enimmäkseen tilaajavastuulakiin ja harmaaseen talouteen, mutta lainsäädännön vaikutuspiiri olisi huomattavasti suurempi. Toki ulkomailta tullut huonosti suomea puhuva tarvitsee tukea, mutta valitettavasti ei moni suomalainenkaan uskalla alkaa nostamaan kannetta työnantajia kohtaan. Pelätään esimiehen kostoa, mustalle listalle joutumista ja etenkin sitä, ettei edellä mainittujen asioiden johdosta saa enää uutta työpaikkaa. Oikeuskäsittelyt kestävät pitkään, mm. Fujitsu-Siemens tapaus kesti 10v. Tuossa ajassa tavallisen ihmisen usko ehtii loppumaan jo useita kertoja. Paikkansa ammattiliittojen kanneoikeus löytäisi myös silloin, kun yt-neuvotteluiden seurauksena vähentämisjärjestys onkin normaalista poikkeava. Ammattiliittojen/järjestöjen kanneoikeudella vähennettäisiin siis työehtojen tietoista rikkomista.

Kanneoikeudesta saatiin ensimmäisen kerran maininta tupo-sopimuksiin vuonna 2004, mutta sen jälkeen ovatkin saavutukset olleet heikompia. Niin kauan kuin ammattiliitot ovat ilman kanneoikeutta, on työnantajilla lähes yksipuolinen tulkintaoikeus työehtosopimuksiin. Olisi jo korkea aika saada aikaan muutos, työntekijäpuolen eduksi. Siten ammattiliittojen kanneoikeus tulee olla mukana eduskuntavaalien jälkeisessä hallitusohjelmassa.

Kunnille vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon julkisesta rahoituksesta

Maanantai 7.3.2011 - Tuija Pohjola

 

 

 

 

 

 

 

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä, kehittämistä ja valvontaa koskevan lainsäädännön uudistamista valmistelevan työryhmän väliraportti on lausuntokierroksella.

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen lähtökohtana on oltava yhdenvertaisuusperiaate. Raportissa esitetty joustomahdollisuus alueellisen yhdenvertaisuuden toteuttamisessa on perusteltu. Se huomioi maamme vaihtelevan asukastiheyden ja pitkät välimatkat.

Uuden vappuna voimaan tulevan terveydenhuoltolain tavoitteena on asiakaskeskeisyyden vahvistaminen, joka on otettava huomioon palvelujen vaikuttavuuden suunnittelussa. Asiakkaiden kannustaminen omien terveysongelmiensa hallintaan parantaa hoidon tuloksellisuutta.

Työryhmä painottaa väliraportissaan erityisesti ennalta ehkäisyn ja terveyden edistämisen näkökulmaa. Terveydenhuollon vaikuttavuutta voidaan myös parantaa huolehtimalla hoitoketjujen toimivuudesta, jolloin voidaan varmistaa mm. hoitosuositusten toteutuminen.

Vierastan, maakuntahallinnon sekä Kelan terveysrahaston mallia. Ne eivät tuo lisärahaa, mutta katkaisevat yhteydet kuntien peruspalveluihin. Kaavoitus, rakentaminen, asuminen, liikenne, koulutus, työvoima- ja elinkeinopolitiikka vaikuttavat terveyteen ja sosiaaliseen hyvinvointiin.  Kunnat ovat koko suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan perusta. Kunnilla on laaja vastuu mm. koulutus- sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä, infrastruktuurin rakentamisesta ja ylläpidosta sekä elinkeinoelämän edellytysten kehittämisestä. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän uudistaminen toteutuu parhaiten vahvan peruskunnan vastuulla. Toiminnallisen integraation ja laaja-alaisen hyvinvointipolitiikan toimeenpanon edellytyksenä on kunnan vahva omistajaohjaus.

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ja rahoituksesta on saatava konkreettisemmat esitykset. Jatkotyön tulee painottua peruslinjausten konkretisointiin. Ratkaisuilla on kiire ja linjaukset on saatava tulevaan hallitusohjelmaan. Palvelut uhkaavat rapautua ja palveluiden järjestäminen hajautuu erilaisiin hallintomalleihin. Sosialidemokraatit kannattavat periaatetta, jonka mukaan rahoitus- ja järjestämisvastuun tulee olla samoissa käsissä ja demokraattisen päätöksenteon piirissä. Tämä periaate ja vahva muutos korjaavasta ehkäisevään  ja hyvinvointia edistävään työhön on edellytys sille, että tulevaisuuden haasteissa pystytään hoitamaan palvelut ja sosiaaliturva.

Laajempi väestöpohja mahdollistaa myös perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon työnjaon ja hoitoprosessien uudistamisen. Tulevaisuudessa nykyinen raja siirtyy vaativan erikoissairaanhoidon ja perustason erikoissairaanhoidon välille. Erityisvastuualueen erikoissairaanhoito keskittyisi entistä enemmän ja vaativien toimintojen osalta kansallinen työnjako selkiytyisi. Vaativan hoidon laatu paranee ja kustannukset laskevat. Väestöpohjan laajentaminen ja vaativan toiminnan keskittäminen ei tarkoita lähipalvelujen katoamista

Paras- hanke on saanut paljon hyvää aikaiseksi, mutta on toisaalta synnyttänyt monitasoisia ja kirjavia hallinnollisia rakenteita. Sote- järjestelmän ohella kuntarakenteen uudistamiseen tulee saada vauhtia ja ne tulee valmistella yhtä aikaa.

Kunnan roolin palvelujen järjestäjänä tulee olla tunnustettu ja vahva. Kunta voi tuottaa palvelut itse, yhdessä muiden kuntien tai järjestäjien kanssa tai hankkimalla osan palveluista yksityisiltä palvelun tuottajilta tai yhteisöiltä. Markkinoiden toimivuus on tärkeätä kunnille. Tarvitaan lisää hankinta- ja kilpailuttamisosaamista. Kun markkinat toimivat, hinta ja laatu ovat tasapainossa. Markkinoiden toimivuus on ongelma erityisesti terveydenhuollossa, jossa vaarana on, että yksityisen terveydenhuollon omistus keskittyy kansainvälisille sijoitusyhtiöille.

Kuntien demokraattinen päätöksenteko, rahoitus ja toiminnan ohjaus on kytkettävä yhteen. Kuntalaisten palveluihin tarkoitetut rahat on saatava ohjautumaan palveluiden järjestämiseen, ei hallintoon. On saatava päätöksenteko, rahoitus, laatu ja saatavuus läpinäkyviksi valtuutetuille ja palveluiden tarvitsijoille valinnanvapauden ja oikeusturvan kannalta.

 

Nuorten pahoinvointiin on puututtava

Maanantai 7.3.2011 - Tytti Tuppurainen

 

 

 

 

 

 

 

 

Nuoruuteen kuuluu kuohunta. Vanhemmuuteen kuuluu vastuu lasten kasvattamisesta ja huoltamisesta silloinkin, kun nuoren elämisentaito ei riitä kaiken nuoren kokeman ja tekemän hallitsemiseen. Mutta joskus vanhempien omat voimavarat eivät riitä. Nyky-yhteiskunnassa ole enää laajempia yhteisöjä, jotka antaisivat tukea ja piirtäisivät selkeitä rajoja nuorten käyttäytymiselle.

Perheiden kyky selvitä tavallista arkea suuremmista ongelmista on rajallinen ja joskus tarvitaan ammattiapua. Kun nuori karkaa kerta toisensa jälkeen kotoa, kun alkoholista tulee osa nuoren arkea tai kun huumekokeilut tai tilanteet, joissa nuori altistuu hyväksikäytölle, ovat jo tosiasia, on yhteiskunnan tuki tarpeen.

Lakikirjasta katsottuna yhteiskunta näyttää tarjoavan kokonaisen kirjon apua ja tukea. Käytännössä lakeja kuitenkin soveltavat viranomaiset, joille annetaan paljon pienempi valikoima keinoja perheiden auttamiseen. Monet äidit ja isät, jotka ovat kääntyneet ongelmissaan lastensuojelusta vastaavien viranomaisten puoleen, ovat jääneet neuvottomiksi. Lainsäädännön ja sitä parhaansa mukaan soveltavien viranomaisten tavoite orastavien ongelmien tunnistamisesta ja avun antamisesta varhaisessa vaiheessa ei ole toteutunut.

Käytännössä lastensuojelun järjestelmä ei toimi varhaisen puuttumisen ja matalan kynnyksen periaatteella. Voimavarojen puuttuessa tilanteiden annetaan kärjistyä niin pitkään että ainoaksi vaihtoehdoksi tulee huostaanotto ja lasten sijoitus kodin ulkopuolelle. Joskus se on välttämätön ja hyvä ratkaisu nuoren suojelemiseksi, mutta apua pitäisi saada myös tätä ennen.

Nuorten pahoinvoinnista ei pidä syyllistää yksin perheitä, vaan vastuu kuuluu koko yhteiskunnalle. Tarvitaan lisää ennaltaehkäiseviä palveluja sekä moniammatillisia sosiaali- ja terveysalan palveluja. Asiantuntijat ovat jo pitkään esittäneet kouluterveydenhuollon resurssien lisäämistä. Yksi kohtalokkaimpia virheitä on ollut kouluterveydenhuollon ja lapsiperheiden kotiavun alasajo.

Työttömyys ja toimeentulovaikeudet ovat yksi selittäjä nuorten mielenterveysongelmien ja syrjäytymisen taustalla. Oulussa oli edelleen vuodenvaihteessa yli 1650 alle 25-vuotiasta työtöntä. Nuorisotyöttömyys on vuodessa laskenut vain noin viidelläkymmenellä henkilöllä. Kestävä yhteiskunta rakentaa tulevaisuuttaan nuorison hyvinvointiin sijoittamalla.

Pohjois-Pohjanmaan väestörakenne on maan paras nuorten ikäluokkien suuren määrän vuoksi. Nuoret ovat ainutlaatuinen rikkautemme, ja joka ikinen nuori on tärkeä. Usein näkee laskettavan ns. hintalappuja sille mitä yhden nuoren syrjäytyminen maksaa yhteiskunnalle. Sekin tieto on tärkeä, mutta haluan kysyä paljonko on ihmisarvo rahassa. Kuka sen voisi asettaa? Ihmisen arvo on mittaamaton, ja siksi jokaista nuorta tulee auttaa ennen kaikkea nuoren itsensä vuoksi.

SDP on asettanut omat tavoitteensa vaaleihin: me lähdemme siitä että nuorisotyöttömyys tulee poistaa kokonaan. Jokaiselle nuorelle tulee tarjota työ-, harjoittelu- tai opiskelupaikka. Mielestäni tämä on yksi tulevien vaalein keskeisin sitoumus.

Perheiden ohella on myös kiinnitettävä huomiota sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden jaksamiseen. Työntekijät joutuvat kohtaamaan raskaita tilanteita usein puutteellisin resurssein. Lisäksi erilaiset vaaratilanteet ja suoranainen työntekijöiden uhkailu on lisääntynyt. Vastuullinen yhteiskunta turvaa riittävästi koulutettua henkilökuntaa palveluihin.

 

Mihin suomalainen sosiaali- ja terveydenhuolto on menossa?

Maanantai 21.2.2011

Olemme viimevuosien aikana seuranneet sosiaali- ja terveydenhuollon kehitystä niin omakohtaisesti kuin myös julkisuuden kautta. Monenlaista hyvääkin on sinne tullut mutta hyvin huolestuttavaa on ollut seurata nykyisen hallituksen aikana esillä olleita linjauksia, jotka laittavat miettimään mihin tässä oikein ollaan menossa.

Monessa kunnassa, Oulu mukaan luettuna on käynnissä suuri muutos, on menty ms. tilaaja- tuottaja malliin, jossa kunnan sisällä virkamiehet lautakuntien ja johtokuntien välityksellä ostavat ja myyvät erilaisia palveluja, tuotteita toistensa kanssa. Tuotteiden tuottaminen, myyminen ja ostaminen on aivan normaalia toimintaa kun puhutaan koneista, vaatteista ym. hyödykkeistä,  joita tarvitsemme arkipäivän elämiseen.

Mutta, kun puhutaan sosiaali- ja terveystoimen tuotteista puhutaan samalla inhimillisestä elämästä, yksi tuote on esimerkiksi sydäninfarktipotilaan hoitoprosessi sairaalassa. Tilaaja tilaa vuoden alussa tietyn määrän hoitopaikkoja sairaalalta jolloin sairaalan on tuotettava tuo määrä näitä tuotteita jotta tilaaja maksaa sairaalalle ja sairaala taas sillä rahalla pystyy maksamaan palkat ja muut toiminnasta aiheutuvat menot.

Entäpä jos jostakin syystä, vaikkapa siksi että perusterveydenhuolto onkin hoitanut potilaitten verenpaineasiat niin hyvin, niitä tapauksia ei tulekaan tarvittavaa määrää ja sairaala ei saa etukäteen sovittua tilausta täyteen ja rahat jää saamatta, silloinhan sairaalan talous on heti ”kuralla”.

Samoin on terveyskeskusten/ - asemien laita, kun tilaaja onkin tilannut ns. väärää tuotetta tai väärän määrän tuotteita esimerkiksi liian vähän tuotteita tuottajapuolelta, rahaa ei saadakaan tarpeeksi toiminnalle. Hyvä esimerkki on se, että potilaita terveysasemille olisi tulossa ovista ja ikkunoista, mutta kun määrä rahaa henkilöstön palkkaamiseen ei ole niin vähäisillä resursseilla työntekijät eivät pysty vastaamaan tarpeeseen ja kaikki ovat tyytymättömiä.

Niin terveysasemien kuin myös palvelukotien asukkaiden, siis maan hiljaisempien eli vanhusten, kehitysvammaisten ja mielenterveyspotilaitten elämä ja sen laatu on tuotteistettu ja kilpailutettu säännöllisin väliajoin. Toki hinta/laatusuhdetta onkin syytä tarkkailla verorahojen ollessa kysymyksessä, mutta onko inhimillisesti oikein, että näitten ihmisten koti voidaan muuttaa vaikkapa toiseen kuntaan nuijan kopautuksella muutamien vuosien väliajoin?

Entäs laitos/ hoivapotilaitten maakuntakierrokset, onko oikein että tilanteessa jossa huonokuntoisille vanhuksille ei löydy hoivapaikkaa, hänet kyyditetään ympäri maakuntia vapaan sairaansijan toivossa. Varsinkin kun usein tuo vanhus ei tarvitse sairaansijaa, vanhuushan ei ole sairaus.

Tässä yhteiskunnassa parhaimmat terveyspalvelut saavat ne ihmiset jotka käyvät työssä ja sitä kautta saavat työterveyspalvelut yksityisiltä suurilta lääkärikeskuksilta tai ne ihmiset jotka käyvät yhteiskunnan verovaroin osaltaan kustantamissa yksityisissä lääkärikeskuksissa. Saahan siellä asioiva potilas jokaisesta käynnistä Kela- korvauksen.

Miten haluamme tulevina vuosina turvata hyvinvointipalvelumme? Nyt näyttää siltä, että yksityinen terveydenhuoltosektori alkaa pikkuhiljaa, huomaamattakin, ottaa haltuunsa myös terveyskeskuksia joko siten, että kunta ostaa lääkärityöpanoksia tai se ostaa koko terveyskeskustoiminnan yksityisiltä terveyspalvelujen tuottajilta.

Olemmeko huomioineet hyväksyessämme tällaisen toiminnan sen seikan että, kun yksityinen lääkäriasema ottaa huolehtiakseen terveystoiminnan, sen taustalla usein on omistaja, joka onkin suuri globaali japanilainen, kiinalainen tai brittiläinen firma, eli meidän suomalaisten terveyspalvelujen laadusta päättää ihan jokin muu taso kuin me suomalaiset, jotka verorahoillamme kustannamme tämän toiminnan.

Onko oikein, että inhimillinen elämä tuotteistetaan ja kilpailutetaan? Kenelle haluamme maksaa palveluistamme, omien kuntiemme työntekijöille vai globaaleille suuromistajille? Millaisia palveluja ME suomalaiset veronmaksajat haluamme ja tarvitsemme nyt ja tulevaisuudessa?

Nyt tarvitaan arvokeskusteluja ja tekoja jotta pystymme turvaamaan kaikille suomalaisille samanarvoiset laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut!

Meillä kaikilla on mahdollisuus ilmaista oma kantamme myös näihin asioihin tänä keväänä kun käymme valitsemaan maahamme uusia päättäjiä, kansanedustajia.

Oulun sos.dem. naispiiri on huolissaan vallitsevasta tilanteessa ja haluaa omalta osaltaan aloittaa tämän arvokeskustelun. Mielestämme, mikäli nykyisenkaltainen hallitus jatkaa toimintaansa tarkoittaa se sitä, että yhä enenevässä määrin tullaan heikentämään kunnallista palvelutuotantoa jolloin pienen ihmisen ääni kuuluu aina vain hiljaisemmin päätöksiä tekeville ihmisille.

Nyt sanoista tekoihin!

 

Saarela Pia
Puheenjohtaja
Oulun Sosialidemokraattinen Naispiiri

Pesola Päivi

Kansalaisten velkakierteeseen on reakoitava

Maanantai 7.2.2011 - Tuija Pohjola

 

 

 

 

 

 

 

 

Kotitalouksien velka-aste on huipputasoa. Velkojen määrä suhteessa käytettäviin tuloihin on 113 % kun se edellisen laman aikana oli 90 %. Velkaneuvonnan piirissä on yli 100.000 suomalaista. Ulosottovelallisia on noin 243.000, joista yrityksiä 22.000. Maksuhäiriömerkintöjä on 319.000 suomalaisella. Valtaosa maksuvaikeusmerkinnöistä,70 % sai uusia merkintöjä viime vuonna. Yhdellä velallisella on keskimäärin yli kahdeksan maksuhäiriömerkintää, keskiarvo on viidessä vuodessa kaksinkertaistunut.Tiedot ovat Suomen Asiakastiedon ilmoittamia. Huolestuttavia tietoja. Asuntolainan korot ovat matalalla tasolla, entä kun ne lähiaikoina nousevat. Moniko suomalainen ajautuu velkaneuvonnan piiriin? Näihin asioihin on nyt reagoitava.

Pikavippien myöntämistä tiukennettiin viime vuoden keväällä kosmeettisesti. Suhteessa eniten pikavippejä on nuorilla aikuisilla, 25- 29- vuotiaista melkein joka kymmenennellä.

Oulussa sosiaalisessa luototuksessa valmistellaan ensisijaisesti toimeentulotuessa asioivat opiskelijat, jotka eivät ole saaneet/järjestäneet toimeentulotukea korvaavaa rahoitusta koko opiskeluajalle. luottoa sai viime vuonna 81 asiakasta, joista alle 29- vuotiaita 59. Velkaneuvontaan pääsyn enimmäisjonotusajaksi on eduskunta säätänyt 60 vrk. Velkaneuvonnassa Oulussa oli vuonna 2010 uusia asiakkaita yhteensä 396.Jonotusaika tammikuussa 2011: 93 pv. ja jonossa  oli 116 asiakasta. odottamassa palveluun pääsyä. Oulu rikkoo räikeästi säädettyä jonotusaikaa. Tähän on pikaisesti saatava muutos.

Lapsiperheiden köyhyys on räjähdysmäisesti noussut. Yhtenä syynä on se, että toimeentulossa lapsilisät lasketaan tuloksi ja ne leikkaavat toimeentulotuen määrää, eli kaikkein köyhimmät lapsiperheet eivät ole oikeutettuja lapsilisiin. Oulussa toimeentulotukea saaneiden lapsiperheiden määrä oli vuonna 2010 yhteensä 1365.

Oulussa alle 25-vuotiaita tulottomia nuoria oli vuonna 2010 yhteensä 1059. Heistä suurin osa sai kirjallisen toimeentulotukipäätöksen ja sosiaalityöntekijä ei edes tapaa heitä. Toimeentulotukea saaneita alle 25-vuotiaita nuoria asioi toimeentulotuessa vuonna 2010 yhteensä 2542.

Oulussa on hyviä kokemuksia useista hankkeista, jotka suurelta osin tähtäävät samoihin tavoitteisiin: Syrjäytymisen ehkäisyyn, nopeaan puuttumiseen ja nuorten asiakkaiden nopeaan pääsyyn palveluun/toimenpiteisiin.

Nuoret on saatava pois toimeentulotuelta opiskelemaan, työharjoitteluun, työpajalle, sairaslomalle eli ensisijaisille etuuksille. Toisen asteen koulupudokkaat on tavoitettava ja heille on järjestettävä palveluohjaus.

Tavoitteena tulee olla nolla toleranssi - ettei yksikään nuori ”tipahtaisi” palveluista ilman palveluntarpeen arviointia ja palveluohjausta.

Moniammatillinen ja poikkihallinnollinen verkosto on jo olemassa Time Out – ohjausmallin myötä (kutsunnat ja armeijan keskeyttävät), joka on laajennettava koskemaan kaikkia syrjäytymisuhan alla olevia nuoria.

Tarvitsemme matalankynnyksen paikan nuorille, jossa laaja-alaisella verkostotyöllä autetaan nuoria.

Tarvitsemme nuorten Oulu 10:n, jossa mukana mielenterveys - ja päihdetyö, sosiaalityö, työllisyys, liikunta, terveydenhuolto sekä ehkäisevä nuorisotyö.  Investoiminen nuoriin ja laaja-alaiseen nuorisotyöhön on sijoittamista tulevaisuuteen. Hyvin voivat lapset ja nuoret ovat Suomen tulevaisuuden paras kilpailuvaltti.

 

Tuija Pohjola
kaupunginvaltuuston jäsen(sd.)
projektisuunnittelija, Miehestä Mittaa hanke

Verot maksukyvyn mukaan

Tiistai 1.2.2011 - Tytti Tuppurainen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Valtiovarainministeriön virkakunta on jo useammankin eduskuntavaalin alla ohjaillut politiikan valmistelua hallitusneuvotteluita varten. Tämä vaalitalvi ei poikkea entisistä: viime vuoden lopulla pantiin kansiin sekä valtion menot kestävyysraportissa kuin valtion tulot alivaltiosihteeri Hetemäen johdolla tehdyssä verotuksen kehittämisraportissa.

Virkamiesten ja muiden veroviisaiden kirjoittaman raportin linja on tuttua tekstiä. Talouskasvua halutaan kirittää parantamalla työllisyyttä ja tähän puolestaan päästään työn verotusta keventämällä. Vastaavasti kulutuksen ja asumisen verotaakkaa kasvatettaisiin. Ehdotuksia ei pidä sen enempää suoralta kädeltä tyrmätä kuin ottaa vastaan erehtymättömänä totuutena.

Veroraporttia ei pidä hätiköiden leimata hallituksen tilaustyöksi. Sen kirjoittamiseen on osallistunut myös talousasiantuntijoita, jotka voi ainakin työhistoriansa perusteella sijoittaa lähelle työväenliikettä. Lisäksi raportti on monelta osalta jopa noloa luettavaa ministereille.  Siinä esitetään melkein kohta kohdalta purettavaksi veropäätöksiä, joita tämä hallitus on saanut aikaan. Perintöveroa pitäisi korottaa, sanoo raportti. Eikä siitä löydy tukea ruuan alv:n alentamisellekaan. Jos virkamiehillä ja talousviisailla olisi valta antaa arvosanoja, ei tämä hallitus pääsisi veropolitiikassa edes välttävän tasolle.

Virkatyötä pitää kuitenkin lukea oikein. Siitä ei saa tehdä yhteiskuntapolitiikan mittakeppiä, johon puolueiden linjaa verrataan. Siitä voi poimia hyviä ja perusteltuja esityksiä, mutta päätöksenteko kuuluu kansan valitsemille poliitikoille.

Painopisteen siirtäminen työn verotuksesta kulutuksen verotukseen on veropolitiikan oikeaa oppia: linja tukee työllisyyttä ja kannustaa säästämään luonnonvaroja ja ympäristöä.  Tällaisen politiikan tueksi on teorian ohella kokemusta: 1990-luvun suurtyöttömyys sulatettiin vero- ja tulopolitiikan yhdistelmällä. Mutta nyt on paikallaan pysähtyä katsomaan, mitä ympäröivässä maailmassa tapahtuu.

Viime kuukausina ovat sekä öljyn, ruuan että monen muun raaka-aineen maailmanmarkkinahinnat olleet vahvassa nousussa. Niiden hinnoilla on toki tapana vaihdella, mutta yleensä hintapiikit ovat sattuneet maailmantalouden huippusuhdanteisiin. Nyt sekä USA, EU että Japani ovat vasta toipumassa talouskriisistä, eikä ylikuumenemisesta ole puhetta. Ruuan ja energian hinnan nousun taustalla voi olla talouden suuri rakennemuutos: kasvu on tulevina vuosina kulutusyhteiskuntaan siirtyvien kehittyvien maiden varassa.

Jos ruuan, lämmityksen ja sähkön hinta nousee markkinoiden paineessa, on aika painaa jarrua oikeaoppisessa veropolitiikassa. Jos samanaikaisesti vielä asumisen verotaakkaa kasvatetaan kiinteistöveroa kiristämällä ja verovähennyksiä purkamalla, voi monella lapsiperheellä tai eläkkeensaajakotitaloudella tulla mitta täyteen.

Veroryhmän ehdotuspaletista on viivattava yli myös ylimpien marginaaliverojen pikainen ja tuntuva alentaminen. Työn verotuksen keventämisessä pitäisi pikemminkin ottaa huomioon kaikkein pienipalkkaisimmat. Tämän puolesta puhuu yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuuden ja järkevän työllisyyspolitiikan yhdistelmä: uhkaavasta työtä tekevien ihmisten köyhyydestä on päästävä eroon. Tasaveroyhteiskuntaa ei pidä hyväksyä. Verot tulee asettaa maksukyvyn mukaan.

 

Tytti Tuppurainen
kansanedustajaehdokas

Potilaskirjaston lakkauttamisesta puhutaan väärillä asioilla

Maanantai 10.1.2011 - Raine Pernu

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Keskustely yliopistosairaalan potilaskirjaston lakkauttamisesta kiehui
jokunen viikko sitten valtoimenaan ja välillä se näyttää taas
kommenttipuheenvuoroissa tai yleisönosastokirjoituksissa pulpahtelevan
pinnalle kuin ongenkoho.

Minultakin on useaan otteeseen aivan oudoilta tahoilta tivattu, miksi
äänestin kulttuurilautakunnan kokouksessa lakkauttamisen puolesta.
Viimeksi näin tapahtui jouluaattona. Hyväksyin kirjastotoimenjohtaja
Pirkko Lindbergin perustelut, mutta ihmettelen, miksi julkisuuden
puheenvuoroissa pääperusteluina pyörivät täysin toissijaiset asiat:
raha ja potilasaikojen lyhentyminen.

Lakkauttamiselle on jo pelkästään tilastolliset syynsä.
Potilaskirjaston lainamäärät ovat pudonneet puoleen viimeisen kymmenen
vuoden aikana, jolloin on koettu vain yksi ? silloinkin varsin heikko ?
kasvun vuosi.  Merkittävä osa kirjaston käyttäjistä ja lainauksista on
OYS:n omaa henkilökuntaa eikä suinkaan potilaita. Tältä osin käytössäni
ei ole tilasto-, vaan pelkkää suusanallista tietoa eikä tietoa myöskään
siitä, kuinka moni hoitaja tai lääkäri rohkeasti laittaa oman
kirjastokorttinsa peliin lainatessaan teoksia potilaille, jotka eivät
pääse omin avuin potilaskirjastoon.

OYS:n potilaskirjasto on käytännössä koko olemassaolonsa ajan ollut
väliaikaistiloissa ja työskentelyolosuhteet ovat heikot. Pohjois-
Pohjanmaan sairaanhoitopiirillä ei kuitenkaan ole ollut osoittaa uusia
tai toimivampia tiloja potilaskirjaston toiminnalle. Sitä ei ole
myöskään vähäisimmissäkään määrin kiinnostanut koko potilaskirjaston
toiminta, vaikka kaupunginkirjaston suunnalta on neuvotteluissa kättä
tarjottu ja yhteistyötä pyydetty.

Oulun kaupunginkirjasto on nimensä mukaisesti kaupungin kirjasto. Se
palvelee kaupungin asukkaita ja maakuntakirjastona maakuntien ihmisiä.
Kaupunginkirjaston tehtävänä ei kuitenkaan ole ylläpitää
laitoskirjastoja varsinkaan silloin, kun itse laitos viittaa kinttaalla
koko toiminnalle.

Vankilat, oppilaitokset, sairaalat ja armeija ovat esimerkkejä
sellaisista laitoksista, jotka kaupungin ulkopuolisina toimijoina
saavat osallistua itsekin kuluihin ja toimintaan, mikäli mielivät
kaupungin ylläpitämään kirjastopöytään istua. Sen sijaan vanhustenhoito
on kaupungin toimintaa ja siltä osin on perusteltua olla mukana
hoivakotien kirjastoissa, jos sellaisia on.

Potilaskirjaston ylläpitäminen ei ole rahallisesti suuri kulu, mutta
rekrytointikiellon ollessa voimassa jokainen kulutettu sentti ja auki
pidetty minuutti syö voimavaroja lähikirjastoilta. Silläkin pienellä
henkilökunnalla, joka potilaskirjastoa pyörittää, voitaisiin edistää
lähikirjastojen aukioloaikoja ja palvelutarjontaa. Helpommaksi tilanne
ei ole muuttumassa, sillä potilaskirjastosta jää yksi henkilö
eläkkeelle ja siviilipalvelusmiestenkin käyttö kaupungin toiminnassa
takkuaa pahasti.

Potilaiden sairaalassaoloaikainen viihtyvyys on tärkeää ja osa
nopeampaa paranemisprosessia. Sitä ei ole kiistäminen. Lukeminen,
televisio, internet ja ainakin nuoremmille potilaille myös lauta- ja
tietokonepelit ovat tärkeitä asioita. Viihtyvyyden ja lukemisen
turvaaminen olisi silti onnistunut, vaikka potilaskirjasto olisi
lakkautettukin, mm. kirjastoauton reittejä ja aikatauluja
muokkaamalla.

Lakkautuspäätös olisi voitu tehdä evästämällä kirjastotoimi turvaamaan
kirjastopalvelut tulevaisuudessa parhaaksi katsomallaan tavalla. Nyt
potilas jätettiin kitumaan ja päätös palautettiin
uudelleenvalmisteltavaksi tavalla, jossa oli hyvin, hyvin suuri
populistisuuden hajuinen katku.

Raine Pernu

Porvarin näköinen verouudistus

Maanantai 10.1.2011 - Veijo Ruonala

Matalapalkkaiset, pätkätyöläiset, työttömät, opiskelijat, eläkeläiset, haja-asustusalueiden asukkaat. Kaikille heille on tulossa iso lasku, jos Hetemäen työryhmän esittämä verouudistus toteutuu. Se kouraisee syvältä jopa ns. normaalia keskituloista työläistä tai perhettä.
Työryhmän esitys on täydellistä kokoomuslaista politiikkaa. Esitys
laskee euromääräisesti hyvätuloisten veroja enemmän kuin uhkaava
hintojen ja muiden verojen nousu vie heiltä rahaa. Maksumiehenä on
jälleen kerran köyhin ja vähävaraisin kansanosa.

Arvonlisäveroprosentin korottaminen kahdella prosentilla nostaa
hintoja laidasta laitaan. ALV:n nousu ei katso tilipussin kokoa, ikää
eikä ammattiryhmää. Tuskin hyväntahtoinenkaan yrittäjä vapaaehtoisesti
luovuttaa rahojaan verottajalle, joten hintalappu muuttuu niin
maitopurkin, parturikäynnin, tankkauksen kuin auton ostonkin
yhteydessä. Arvonlisäveron nousu ei näy niinkään hyvätuloisen
kukkarossa, mutta pienituloiselle jokainen hinnannousu tuntuu kipeänä
potkuna peräpeilissä.

Jos kiinteistöveroprosentti vapautuu, tulee se takuuvarmasti
tarkoittamaan monessa talousvaikeuksissa painivan kunnan osalta
veroprosentin tuntuvaa nostoa budjettivajeiden paikkaamiseksi. Missä se
eniten tuntuu? Tietenkin pienituloisten arjessa, kun
kiinteistöveroprosentin nousun ajamina asunto-osakeyhtiöt joutuvat
nostamaan vastikkeita ja vuokria. Samalla tavalla pienituloisen
kukkaroa nakertaa myös sähkön ja polttoaineiden hintojen nousu.
Molemmat iskevät erityisesti haja-asutusalueiden asukkaisiin, joille
palvelut ovat kaukana ja he tarvitsevat autoa päivittäisten asioidensa
hoitoon. Haja-asutusalueilla talot ovat harvoin kaukolämpöverkossa,
minkä vuoksi sähkölämmitteisessä asunnossa asuvalle jokainen sähkön
hinnan korotus tuntuu pankkitilillä.

Nykyinen hallituspohja tuskin on nostamassa kansaneläkkeitä,
työttömyyspäivärahaa tai opintotukea. Esitys, joka vie maata kohti
tasaverojärjestelmää, suosii vahvasti hyvätuloista. Jos kaikkien veroja
lasketaan tasapuolisesti juustohöylällä, tuo prosentti tonnin tienaavan
taskuun muutaman killingin, kun taas hyvätuloisen kukkarossa yksikin
prosentti jo näkyy muhkeana setelitukkona.

Pääomaverotuksen kiristyminen on hyvä asia ja sen kokoomuskin on
hampaita kiristellen hyväksymässä keskiluokkaisten ääniä jahdatessaan.
Palkkatulojen kiertäminen kohtuuttoman isoja osinkoja maksettaessa
loppuu erityisesti pörssiin listautumattomien yritysten osalta. Sen
sijaan yhteisöveron lasku on pulmallinen asia. Suurimmalta osin siitä
hyötyvät miljoonaluokan yritykset, joiden tuloksista ovat kiinnostuneet
vain kasvottomat osakkeenomistajat nostaessaan vuotuiset osinkonsa.
Suomalaista työtä ja suomalaista yrittäjyyttä hyödyttäisi eniten
yhteisöveron porrastus yrityksen koon mukaan sekä ALV-hyvityksen rajan
nostaminen.

Toivottavaa olisi, ettei tämä veroesitys mene läpi. Oikeastaan on
vaikea ajatella, kuka tai mikä taho kokoomuksen lisäksi tätä uudistusta
ajaisi. Kokoomuksen parivaljakko, toinen päähallituspuolue keskusta on
esitystä vastaan. Omat haisevat vastalauseensa ovat esittäneet mm. MTK,
kaupan liitto ja ravintola-ala (HS 21.6.). Joka tapauksessa verojen
alennuksen hyöty tulee olemaan hyvin lyhytaikainen, sillä valtio ajaa
kunnille lisää lakisääteisiä tehtäviä, mutta ei osoita niille lisää
rahaa - päin vastoin: yhteisöverojen kuntaosuuksia ollaan viemässä
valtion kassan kautta kiertäväksi. Näin ollen kunnilla ei ole muuta
vaihtoehtoa kuin nostaa kunnallisveroa, kiinteistöveroa ja
palvelumaksuja sekä karsia palveluita.

Kyllä pienituloista potkitaan päähän ja urakalla.

Veijo Ruonala
kansanedustajaehdokas
www.veijoruonala.fi

Alueellistamisohjelma on ollut fiasko

Maanantai 29.11.2010 - Sari Halonen

(Teksti on julkaistu Sanomalehti Pohjolan Työssä 25.11.)

 

 

 

 

 

 

Kolmesta pohjoisen maakunnasta on 2000-luvulla hävinnyt reilusti yli 2000 vakanssia, eli enemmän kuin muualta maasta yhteensä. Suurin menettäjä on ollut Lappi, mistä on kadonnut yli 1200 valtion työpaikkaa.

Valtio on toteuttanut alueellistamisohjelmaa, jonka mukaan työpaikkoja olisi pitänyt alueellistaa pääkaupunkiseudulta pois. Samaan aikaan on kuitenkin Kataisen johdolla toteutettu valtion tuottavuusohjelmaa, jonka mukaan on karsittu päällekkäisyyksiä ja työpaikkoja vedetty maakunnista pois. Tuottavuusohjelmasta huolimatta valtio velkaantuu kovaa vauhtia. Niinpä, en ihmettele yhtään, jos toiminta on tämän kaltaista, työpaikkojen siirtämistä kalliiseen etelään halvasta pohjoisesta. Toki se ei kaikkea valtion velkaantumisesta kerro, mutta tässä siis tulos, josta voidaan tulkita, ettei valtiolla ole ollut kokonaisstrategia kunnossa alueellistamisen ja tuottavuusohjelman suhteen.

Alueellistamisessa pitäisi järjestelmällisesti käydä läpi kaikki Uudenmaan alueella sijaitsevat toiminnot ja etsiä niistä sellaiset, joiden välttämättä tarvitsee sijaita pääkaupunkiseudun läheisyydessä. Siis välttämättä tarvitsee. Jäljelle jäävän listan tulisi olla aika lyhyt. Jos se ei sitä olisi, niin syynä on vain vanhakantainen ajatuskanta, ettei töitä, tiimejä tai muuta voitaisi hajauttaa. Omasta mielestäni ministeriöistä nyky-yhteiskunnassa ei pääkaupunkiseuduilla mm. tarvitsisi enää sijaita muuta kuin edustajat. Kaiken muun perustyön voi tehdä muualla Suomessa. Hyvät tietoliikenneyhteydet, nykyaikainen tekniikka takaavat sen, että tieto ja puhe kulkee.

Työpaikkojen siirtäminen etelästä pohjoiseen vaatii kuitenkin asenteiden muuttumista ja uskoa siihen, että homma toimii. Seuraavan eduskunnan toimikaudelle pitääkin tehdä ohjelma, joka kantaa nimeä ”Valtion toimintojen uudelleenjärjestelyohjelma”. Ohjelman kahden ensimmäisen vuoden aikana läpi tulisi käydä kaikki valtion eteläiset virastot ja etsiä ne työt, jotka eivät todellakaan vaadi pääkaupunkiseutua lähelle. Toki epäilyksiä syntyy mm. siitä, että lähtevätkö ihmiset pohjoiseen. Kyllä ne lähtevät. Koulutettu ihminen, vaikka olisi pääkaupunkiseudulta kotoisin, lähtee kyllä vaikka pohjoiseen, kunhan ennakkoluulot murretaan. Pohjoista ulottuvuutta pitäisikin markkinoida edullisena ja turvallisena asuinympäristönä, missä samalla palkan tasolla saa paljon paremman elintason kuin pääkaupunkiseudulla. Paljon paremman, oikeasti.

Eduskunnan tarkastusvaliokunta on todennut vuonna 2009, että alueellistaminen on tullut kalliiksi Suomelle. Silloin ei varmaan ole tosin katsottu kokonaiskuvaa valtion työpaikkojen suhteen. Ehkä valtion hallinnon pitäisi ottaa oppia Nokialta ja muilta teknologiayrityksiltä, miten töiden siirtäminen muualle tehdään edullisimmin, luomatta isompaa paniikkia ja sopivaan tahtiin. En kuitenkaan nyt tarkoita tällä sitä, että valtiot työn pitäisi siirtää Kiinaan. Suomessa tarvitaan työtä siellä missä työvoimaa on parhaiten saatavilla.

 

Sari Halonen
Kansanedustajaehdokas

SDP:n maahanmuuttoraportti ? täynnä asiaa!

Tiistai 21.9.2010 - Sanna Nordström

SDP julkaisi elokuussa maahanmuuttotyöryhmän raportin. Mikä ihme se on, ja kannattaako se lukea?

Maahanmuuttopolitiikka on herättänyt viime aikoina runsaasti keskustelua niin Suomessa kuin Suomen rajojen ulkopuolellakin. Ruotsissa keskustelu käy erityisen kuumana maahanmuuttovastaisena puolueena tunnetun ruotsidemokraattien noustua valtiopäiville. Luulen, että moni puoluetta äänestänyt ruotsalainen on halunnut äänestyskäyttäytymisellään kritisoida muita puolueita, ei niinkään liian avointa maahanmuuttopolitiikkaa.

Aihetta on käsitelty runsaasti myös Suomessa. Ja täälläkin välillä melko haparoiden. Keskustelijoiden tavoitteet ovat voineet olla hyvinkin samanlaiset, mutta asioista on puhuttu eri kielillä – tahattomasti ja tahallaan. Sen vuoksi todellinen keskustelu ei ole vielä kunnolla alkanutkaan.

SDP teki hyvän avauksen, kun sen maahanmuuttotyöryhmä julkaisi elokuussa puolueen linjauksia esittelevän raportin. Raportti osoittaa, että SDP pitää maahanmuuttopolitiikkaa tärkeänä ja laajana asiakokonaisuutena, jonka käsittelyyn kannattaa käyttää aikaa. Linjaksi ei ole valittu sitä lyhyttä tietä, jota kulkiessa aihetta raapaistaan hätäisesti pelkästään eduskuntavaaleja silmällä pitäen.

Kukaan raportin lukenut ei voi väittää, että ”maassa maan tavalla” -lausahdus sisältää sinällään pienintäkään flirttailua rasismin kanssa. Ajatus on avattu raportissa selkeästi; tekstissä tuodaan muun muassa esille, että ulkomaalaisten ja suomalaisten työntekijöiden täytyy työskennellä samoilla palkka- ja työehdoilla. Tavoitteen saavuttamiseksi peräänkuulutetaan valvonnan lisäämistä ja ammattiliittojen kanneoikeutta. Tällä hetkellä työehtosopimuksia rikkovan yrityksen työntekijän on vietävä itse asiaansa eteenpäin, sillä ammattiliitto ei saa tehdä sitä yksin. Sosialidemokraatit toivovat ammattiliitoille enemmän toimivaltaa, jotta yhtäläiset oikeudet toteutuisivat.

Suomessa asuu ja Suomeen muuttaa jatkuvasti ihmisiä muidenkin syiden kuin työpaikkojen vuoksi. Raportti muistuttaakin, että pakolais- ja turvapaikkapolitiikan on oltava humaania, oikeudenmukaista, johdonmukaista sekä linjassa muiden Pohjoismaiden kanssa. Tekstissä tuodaan selkeästi esille myös ne tosiasiat, että turvapaikkahakemusten käsittelyä on nopeutettava, maahanmuuttajille on luotava matalan kynnyksen opiskelumahdollisuuksia ja että etenkin yksintulleiden lasten asemaan on kiinnitettävä huomiota.

SDP:n maahanmuuttotyöryhmän raportista selviää kaikille puolueen politiikasta tai maahanmuuttoasioista kiinnostuneille puolueen linjaukset. Lisäksi raportti oikoo tehokkaasti julkisuudessa levinneitä harhakuvia ”perussuomalaisten politiikkaa pelkäävistä ja mielistelevistä” demareista. Myönnettävä on, että asiakirjan kieli ja esitystapa vaativat sen sijaan vielä hiomista. Jo raportin ensimmäiseltä sivulta löytyy melkoisia lausehirviöitä, kuten ”Ulkomaalaistarkastajien määrä pitäisi kaksinkertaistaa ja tilaajavastuutarkastajien työnkuvaa laajentaa niin, että he voisivat tarkastaa tilaajavastuupykälien lisäksi työehtosopimusten täyttymistä”. Hieno ajatus, mutta turhan vaikeasti ilmaistu, kun keskustelun aiheena on kaikkien suomalaisten elämässä näkyvä maahanmuutto. 

SDP:n maahanmuuttotyöryhmän raportti kannattaa ehdottomasti lukea. Siellä täällä vilahtelevia lausehirviöitä ei kannata jäädä ihmettelemään, sillä raportin tärkeät asiakohdat aukenevat varmasti tekstin edetessä. Koko raportin voit lukea puolueen sivuilta osoitteesta  http://www.sdp.fi/sites/www.sdp.fi/files/politiikka/reilu_ja_hallittu_maahanmuuttopolitiikka.pdf

 

Sanna Nordström
Oulun Demareiden kunnallissihteeri

SDP puolustaa suomalaisten eläketurvaa

Maanantai 6.9.2010 - Tytti Tuppurainen

 Eläkkeet ovat jälleen esillä. SDP on tehnyt oman linjauksensa, ja nyt SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Eero Heinäluoma on patistanut muitakin puolueita kertomaan omat eläkeratkaisunsa.

"Nykyisissä eläkkeissä ei ole tilaa heikennyksille. Suomalaisten eläkkeiden taso on kansainvälisestikin katsoen pikemminkin vaatimaton kuin pröystäilevä", Heinäluoma on sanonut.

Työeläke on myöhennettyä palkkaa, joka turvaa palkansaajan työelämän jälkeisen toimeentulon. SDP on sitoutunut olemaan leikkaamatta työeläkkeitä ja näin vahvistamaan luottamusta, joka suomalaisilla on tulevaisuuteen. Sitoumus on monessa mediassa leimattu hölmöksi. Kritiikki on mautonta, kuten nykyään näyttää SDP:hen liittyen olevan tapana.

On selvää, että eliniän pidentyessä osa pidentyvästä ajasta tehdään työtä, jotta eläkkeet saadaan maksettua myös tuleville eläkeläisille. Siksi työuria on pidennettävä. Työurien pidentämiseen voidaan SDP:n mielestä kuitenkin ensisijaisesti vaikuttaa työkyvyttömyyttä vähentämällä ja työhyvinvointia lisäämällä. Työuria on pidennettävä sekä alkupäästä, keskeltä että lopusta. Tämä linja ei ole hurskastelua tai populismia, vaan realismia.

SDP haluaa, että suomalaiset tekevät pidempään ja terveempinä työtä. Tavoitteeseen ei päästä mekaanisella eläkeikärajan pakkonostolla. Esimerkiksi Eläketurvakeskuksen uuden tutkimuksen mukaan hyvän terveyden ja koulutustason ohella työssä jatkamista edistävät työnantajan tuki ja työn kokeminen tärkeäksi elämänalueeksi.

Millaisin konkreettisin keinoin voimme pidentää työuria? Työuria pidennetään työllistämällä työttömiä, saamalla nuoret nopeammin työelämään, auttamalla työssä jaksamista ja kannustamalla työnantajia ikääntyvien työllistämiseen. SDP haluaa myös parantaa työelämän laatua, lisätä työaikajoustoja, uudistaa johtamiskulttuuria ja kehittää työterveyshuoltoa. Näillä toimilla saamme parempia tuloksia ja säilytämme ihmisten luottamuksen eläketurvaan.

Työnantajia pitäisi rohkaista pitämään ikääntyviä töissä. Hyvä porkkana olisi, jos työnantajamaksuja voitaisiin alentaa niiltä työnantajilta, jotka pitävät yli 60-vuotiaat palveluksessa.

On syytä kantaa erityistä huolta työuran alkupäästä. Meillä on tällä hetkellä noin 20 000 työkyvyttömyyseläkkeellä olevaa nuorta. Heidän määränsä kasvaa joka vuosi 3000 hengellä. On inhimillisesti katsottuna väärin, etteivät he voi osallistua työelämään omalla panoksellaan. Tavoitteenamme on työkyvyttömyyden vähentäminen kaikissa ikäluokissa. Tämä edellyttää niin palveluiden parantumista kuin työelämän muuttumista entistä inhimillisemmäksi.

Erityisen tärkeää on, ettei eläkejärjestelmän kimpussa olla koko ajan. Eläkkeissä on kysymys sukupolvisopimuksesta. Sitä ei saa pitää jatkuvassa sopimuksettomassa tilassa, koska silloin ihmiset menettävät luottamuksen koko järjestelmään.

SDP on sitoutunut puolustamaan suomalaisten eläketurvaa. Haluamme pidentää työuria työkyvyttömyyttä vähentämällä ja työhyvinvointia lisäämällä. Tämä on vaihtoehtomme, jonka suomalaiset saavat vaaleissa punnita.

 

Tytti Tuppurainen

Kirjoittaja on kansanedustajaehdokas ja muun muassa Oulun kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja.

Opetustoimen talouden ja toiminnan näköaloja

Keskiviikko 1.9.2010 - Raimo Järvenpää

 Oulun ensi vuoden toimintojen rahoituksen suunnittelulle löytyy tiukka perusta valtuuston hyväksymästä talouden ja toiminnan kehittämisohjelmasta. Sen mukaan kaupungin käyttötalouden menot saavat kasvaa vuosittain 2,7 %.

Kaupunginhallituksen keväällä hyväksymien talousarvion suunnitteluohjeiden linjaus on opetustoimen kohdalla tuota keskiarvolukuakin tiukempi, se on 0,4 %. Rahassa ilmaistuna se tekee 474.000 euroa.

Tiukka ohje velvoitti kaikki hallintokunnat valmistelemaan esityksensä annettuun kehykseen. Opetustoimelle annettiin lisäksi ohje tehdä vuosia 2011 ja 2012 koskevat palveluverkon ja hallinnon rationalisointiin tähtäävät esitykset kouluverkkoselvityksen vaihtoehto 3:n linjausten pohjalta. Vaihtoehto tarkoittaa, että opetustoimen tilojen määrä voi kasvaa oppilasmäärän kasvun verran.

Kun opetuslautakunta kesäkuussa ohjeisti viraston johtoa talousarvion valmisteluun, se ohjetta noudattaen kehoitta laatimaan esityksen kaupunginhallituksen antamaan raamiin. Koska ohje oli todella tiukka, annoimme tehtäväksi, että valmistelussa tulee kuvata vaikutukset muun muassa opetusryhmien kokoon, annettavan opetuksen määrään, erikoisluokkatoimintaan, tilojen käyttöön, henkilöstöön ja avustuksiin.

Esityksemme valmistui yhden seminaarin ja kahden kokouksen jälkeen ja nyt tiedämme mitä ohjeen pohjalle laadittu rahoitus myös käytännön toiminnalle merkitsee. Kun opetusryhmien määrä väheni nyt alkaneen lukuvuoden alussa noin kolmellakymmenellä ja ryhmäkoot kasvoivat lähes jokaisessa koulussa, niin ensi vuoden elokuussa alkavan lukuvuoden alussa paine opetusryhmien vähentämiseen kasvaisi nyt tehtyä muutosta huomattavasti suuremmaksi. Keväästä 2009 opetusryhmien määrä on vähentynyt eri toimenpiteistä johtuen lähes kuudellakymmenellä.

Erikoisluokkatoiminnan alueellistaminen 3–6 luokkien kohdalla käynnistyy asteittain. On vielä auki, miten se tehdään, koska valmistelevan työryhmän työ on vielä kesken. Se on kuitenkin tehtävä ennen uuden Oulun muodostamista, koska nykyinen keskitetty malli ei voi jatkaa alueellisesti merkittävästi laajentuvassa kaupungissa. Asia on ollut työn alla koko tämän vuoden.

Tilojen määrä ei laske, se kasvaa edelleen selvästi, koska kooltaan isot Ritaharjun ja Vesalan koulut aloittivat toimintansa.  Esitykseen sisältyy myös laadintaohjeen mukaan kouluverkkoon tehtävät muutokset.

- Herukan ala-aste ja Pateniemen ylä-aste yhdistetään yhdeksi hallinnolliseksi peruskouluksi. Herukan tilaelementistä luovutaan ensi elokuusta alkaen.
- Nuottasaaren koulu lakkaa hallinnollisena yksikkönä 1.8.2011 ja liitetään osaksi Myllytullin peruskoulua.
- Kuivasjärven ala-aste toiminnallisena yksikkönä lakkautetaan 1.8.2011 lukien.
- Esittelijä esitti myös Sanginsuun sivukoulun lakkauttamista, mutta lautakunta hylkäsi esityksen ääni 7 – 6.

Sanginsuun koulu nykyisessä toimintalaajuudessaan on yksi harvoista kouluista, jossa opetusryhmien koko ei kasva. Ryhmät ovat pienestä oppilasmäärästä (35) johtuen yhdentoista- kahdentoista oppilaan ryhmiä ja kussakin ryhmässä on kahden luokan oppilaita. Opettajia on kolme.

Henkilöstöön nähden budjettiesitys on todella tyly. Mikäli siihen ei saada korjausta jatkokäsittelyssä ja toiminta sopeutetaan ensi vuonna ohjeen mukaiseen raamiin, on opetustoimen henkilökunnan kokonaismäärää vähennettävä noin sadalla työntekijällä ensi lukuvuoden alusta. Pääosa supistuksesta kohdistuisi opetustehtävissä työskenteleviin, koska he muodostavat pääosan opetustoimen henkilöstöstä. Opetusryhmien koko siis kasvaisi vielä nykyisestäkin. Vanhalla ohjeella ”ottakaa hallinnosta” ei asiaa ratkaista, toki se myös on tiukan tarkastelun kohteena.

Avustukset ovat oma mielenkiintoinen kokonaisuus, niistä on pysyvä erimielisyys myös lautakuntatasolla. Niihin suunnatut summat ovat laskeneet huomattavasti tällä valtuustokaudella. Saajia on nykyisin viisi; Ruotsalainen koulu, Oulun Kansalaisopisto, Kesäyliopisto, Steiner koulu ja uutena Kristillinen koulu. Avustusten perusteet ovat epäyhtenäiset ja kullakin on oma historiansa. Niiden yhteissumma on nyt 310 000 euroa vuodessa. Jokainen saajista on perustellusti tyytymätön avustuksen pienuuteen. Avustukset eivät sisälly lainkaan lautakunnan esitykseen. Esitämme niiden perusteiden uutta arviointia ja siirtoa keskushallinnon päätettäväksi.

Vaikka kaikki esitetyt kouluverkkomuutokset toteutettaisiin, avustukset poistuisivat lautakunnan vastuulta ja jos tavoitteeksi asetetaan opetustoiminnan nykyinen laadullinen taso, jää rahoitusvajeeksi lähes 2,5 miljoonaa. Summa jakaantuu yli kahteenkymmeneen erilliseen kohtaan, joista yksin sopimusperusteisten palkankorotusten summa on yli 0,5 miljoonaa. Vuokrat, kuljetukset, oppilasmäärän kasvu, tukiopetuksen lakisääteinen lisääminen, maksuosuuksien kasvu valtionkouluihin ja muille kunnille ja lukioiden tarpeet ovat niin merkittäviä, että niitä ei voi jättää huomiotta.

Opetuslautakunta hyväksyikin yksimielisesti esitykseni, että talousarvioesityksen jatkokäsittelyssä tulee ottaa huomioon edellä kuvaamani rahoituksen lisäesitykset. Toteutuessaan lisäesitys nostaisi opetustoimen tämän vuoden toimintamenoja 1,9 %, kun suunnitteluohjeen mukainen korotusvaikutus on 0,4 % korotusvaikutus olisi yhteensä 2,3 %. Taso jäisi siis kehittämisohjelman 2,7 %:n keskiarvon alapuolelle.

Opetustoimi on laskenut menojensa kasvua todella radikaalisti ja vaikutukset näkyvät jo kiistatta varsinaisessa perustehtävässä, opetus- ja kasvatustyössä. Nyt on korkea aika syventyä koulukohtaisen kiistelyn sijaan määrätietoisesti näihin asioihin. Toiminnassa pitkälle tulevaisuuteen kielteisesti vaikuttavat ratkaisut pitää välttää.

 

Raimo Järvenpää
Opetuslautakunnan
puheenjohtaja

SDP torjuu maahanmuuttajavihan ja kahdet työmarkkinat

Keskiviikko 18.8.2010 - Tytti Tuppurainen

 

 

 

 

 

Maahanmuuttokeskustelussa laineet lyövät korkealle. Netin keskustelupalstoilla tapaa ”maahanmuuttokritiikkiä”, jota ei voi luonnehtia enää kuin verenhimoiseksi.  Toisaalla leimakirves iskee puolueita. SDP:tä on syytetty siitä, että sen maahanmuuttopoliittisen ohjelman kirkkain idea olisi kopsattu rasistiselta ääriryhmältä. Tämä ei pidä paikkaansa. Ohjelmastamme ei löydy maahanmuuttovastaista kiihotusta, ei etsimälläkään. Ei siitä löydy edes ilmaisua "maassa maan tavalla".

Mainittu periaate on kyllä omalla tavallaan rakennettu ohjelman sisään, sen yhdeksi johtoajatukseksi. Esimerkiksi näin se ohjelmassa lukee: "Ulkomailta Suomeen tulleilla työntekijöillä on oikeus samoihin palkka- ja työehtoihin kuin suomalaisilla ja heitä on informoitava oikeuksistaan."

Suomeen on syntymässä kahdet työmarkkinat. Se tarkoittaa pimeää, harmaata työtä, jonka piirissä ei kunnioiteta suomalaisia työehtoja, vaan poljetaan työntekijöiden oikeuksia. Usein tällaisen hyväksikäytön kohteeksi joutuu tahtomattaan maahanmuuttaja, jolla on muun muassa kielitaidossaan puutteita. Tilannetta on vaikeuttanut hallituksen toteuttama työsuojeluresurssien leikkaaminen.

SDP haluaa turvata kaikille työtä tekeville säälliset työolot ja -ehdot. Hyvästä syystä olemme suhtautuneet kielteisesti työsuojeluvalvonnan purkamiseen ja kriittisesti niin sanotusta saatavuusharkinnasta luopumiseen.

Jokaiselle ihmiselle kuuluu jakamaton ihmisoikeus. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että ketään ei saa riistää työelämässä. Suomessa on teetettävä työtä vain ja ainoastaan suomalaisten työehtojen mukaisesti.

Kokoomus ja Keskusta ovat puolestaan ottaneet maahanmuuttopolitiikkansa periaatteeksi kaksien korttien käyttämisen. Toisaalla on sivistynyttä ja suvaitsevaista ulko- ja pääministeriä ja toisaalla on jyrkkää maahanmuuttovastaisuutta, joka eroaa nimettömästä nettikiukusta enemmän tyylinsä kuin sisältönsä puolesta.

Keskustelu maahanmuutosta on selvästi tarpeen. Asiasta puhuessaan SDP:n tavoitteena on omalta osaltaan yksinkertaisesti rehellisyys ja avoimuus: sama viesti kaikille.

 

Tytti Tuppurainen

Eikö jokamies ole kuka tahansa mies?

Maanantai 16.8.2010 - Sari Halonen

Kirjoitus on julkaistu Kalevassa 14.8.2010

Jokamiehenoikeuksilla on perinteisesti tarkoitettu jokaisen oikeutta nauttia luonnosta ja hyödyntää sitä riippumatta alueen omistussuhteista. Oikeuksiin on aina sisältynyt vaatimus niiden harmittomuudesta ja ehdoton vaatimus on ollut haitattomuus. Milloin sitten mennään kohtuullisuuden, harmittomuuden ja haitattomuuden rajan yli? Tuliko jokamiehen oikeudesta huomaamatta ahneenoikeus?

Marjayritykset ovat kutsuneet tänä vuonna Suomeen noin 7000 poimijaa. Näistä poimijoista valtaosa marjastaa Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Jokainen voi kuvitella mille näyttää, kun 100 marjanpoimijaa lähtee tarpomaan suurin piirtein samasta paikasta suon yli keräten kaiken mitä eteen sattuu. Voidaanko sanoa, että tuollainen toiminta olisi enää harmitonta ja kohtuudella tapahtuvaa? Ei voida, kyllä tuolloin toiminta ja poiminta ovat muuttuneet ammattimaiseksi, jota olisi kyettävä rajoittamaan ja josta myös maanomistajan olisi saatava kymmenyksensä.

Lainsäädäntömme antaa mahdollisuuden ulkomaalaisille tulla Suomeen ja tehdä ansiotöitä enintään kolmen kuukauden ajan ilman oleskelulupaa marjapoiminnassa, hedelmien, erikoiskasvien, juuresten ja vihannesten korjuussa tai turkistarhatyössä. On hienoa, että meillä on mahdollisuus tällaiseen, kun kotimaasta ei ole riittävästi vastaaviin töihin ihmisiä löytynyt. Paljon jäisi myös keräämättä hyvää tavaraa ilman ulkomaalaista työvoimaa. Valitettavasti kuitenkin vierastyövoiman tuonnin johdosta myös poimitun marjakilon hinta on romahtanut. Vaikka thaimaalainen tai ukrainalainen marjanpoimija tienaisikin Suomessa vuoden palkan, niin kyllä hän silti on oikeutettu saamaan sen saman summan marjakilosta kuin mitä maksettiin ennen kuin poimijoita maahan edes kutsuttiin. Hintakehitys kertoo korutonta kieltä siitä, miten marjayritykset käyttävät surutta hyödyksensä lähes orjatyövoimaksi hankittuja ulkomaalaistaustaisia ihmisiä. Käteen jäävä palkka usean kuukauden työn ja 15-tuntisten työpäivien jälkeen on vain noin 1500€. Lisäksi ollaan vailla minkäänlaisia työehtoja taikka palkkatakuita. Samankaltainen tulevaisuus taitaa olla myös edessä lähivuosina Suomeen haluttavilla rakennusmiehillä, siivoojilla, sairaanhoitajilla ja bussikuskeilla.

Suomen marjanpoimijat ry on vaatinut, että jokamiehen oikeudet koskettaisivat vain suomalaisia. Jos tämä vaatimus menisi läpi, niin rikos ilmeisesti olisi ottaa yksikin marja metsästä, jos et ole Suomen kansalainen. Monelle ulkomailta tulevalle on suuri elämys, kun he voivat syödä maasta taikka pensaasta suoraan marjoja. Meille suomalaisille se ja jokamiehenoikeus ovat sen sijaan olleet itsestään selvyyksiä, joiden arvoa emme ole aikaisemmin edes ymmärtäneet. Suomessa on juuri se parasta, että kuka tahansa, myös ei-Suomen kansalainen, voi nauttia luonnosta!

Sari Halonen
Oulu

(16.8.10)

Ei yksin suur-Oulu

Maanantai 9.8.2010 - Tytti Tuppurainen

Ennen kaikki oli paremmin. Oi niitä aluepolitiikan aikoja, jolloin päättäjillä oli uskallusta esimerkiksi Oulun yliopiston perustamiseen kauas pohjoiseen, valtionyhtiöt käynnistivät toimintaansa ja liikenneyhteyksiä oli varaa ulottaa kauimmaiseenkin kolkkaan. Toisin on nyt. Pohjoinen saa pärjätä omillaan. Tai siltä ainakin vaikuttaa, kun tutkii viime viikolla julkistettua valtiovarainministeri Jyrki Kataisen budjettiesitystä. Vain murusia on luvassa esimerkiksi kuntatalouteen, eikä työllisyyteen minkäänlaista ohjelmaa, vaikka työttömyys on pohjoisessa muuta maata korkeammalla tasolla.

Kaikkein erikoisinta on kuitenkin se, ettei valtiovarainministeri Katainen ole korvaansa lotkauttanut pohjoisen yksimieliselle kannalle Pohjanmaan radan kunnostamisesta. Tarve ratatöihin on huutava, ja investointisuunnitelmat ovat selvät. Rahaa tarvittaisiin liikenneministeriön mukaan vähintään 40 miljoonaa euroa, jotta eivät työt katkeaisi. Katainen lupaa kuitenkin vain 5 miljoonaa euroa, mikä ei riitä mihinkään. Hallitus rakentaa Pohjanmaan rataa kuin Iisakin kirkkoa. Tämäkin Pohjois-Suomelle elintärkeä hanke näyttää jäävän seuraavan hallituksen hoidettavaksi.

Nopea junayhteys Helsingistä Ouluun olisi selkeä signaali tahdosta kehittää koko maata. Kasvusykäys, joka olisi verrattavissa taannoiseen Oulun yliopiston perustamiseen. Pohjoinen tarvitsee lisää pontta asioidensa ajamiseen. Iso askel oikeaan suuntaan tehtiin kesäkuun lopulla viiden kunnan valtuustoissa, kun Oulu, Oulunsalo, Kiiminki, Haukipudas ja Yli-Ii päättivät muodostaa yhden kunnan vuoden 2013 alusta. Uudessa Oulussa on asukkaita yli 180 000, ja kaupungista tulee Suomen viidenneksi suurin.

Uusi Oulu, meren ja kolmen joen kaupunki, on tärkeä viesti pohjoisesta muulle Suomelle: täällä halutaan kehittyä ja kasvaa. Uusi Oulu on vastapaino eteläisen Suomen metropolipolitiikalle, ja tärkeä keskustelukumppani kansallisissa kysymyksissä. Uudella Oululla on rahkeita vastata laajemmin pohjoisen Suomen kehittämisestä ja avata yhteyksiä Barentsin alueella. Uusi Oulu on se, joka pohjoisen Jäämeren sulaessa ja uusien merireittien avautuessa voi uskottavasti todeta, että logistiikan solmukohtana toimivat alueen satamat.

Suur-Oulukaan ei yksin riitä. Kehittämistä tarvitaan koko laajan Pohjois-Suomen alueella, ja valtio tarvitaan tähän kumppaniksi. Kuntia ei pidä laittaa perusrakenteiden rahoittajiksi, vaan muun muassa pohjoisen kaivannaisteollisuuden edellyttämien ratojen ja satamien rakentaminen kuuluu valtion tehtäviin. Kunnan ohittamaton perustehtävä on vastata asukkaidensa peruspalveluista, ja uudenkin Oulun keskeisin haaste tulee olemaan terveydenhuollon, opetustoimen ja sosiaalipalvelujen parantaminen. Valtion tulee omilla toimillaan luoda kunnille edellytykset vastata palveluista.

Uudella Oululla on useita syitä suhtautua luottavaisesti tulevaisuuteen: nuori väestö, korkea osaamisen taso, runsaat luonnonvarat ja kaupungin logistinen asema ovat tärkeitä huomenlahjoja. Mutta pohjoinen tarvitsee puolustajansa. Helsingin Sanomat listasi loppukesästä huippupoliitikkojen kotipaikkoja, ja totesi niiden keskittyvän etelään. Pohjoisin puoluejohtaja on Sdp:n kokkolalainen Jutta Urpilainen. Erityisesti keskustapuolueen johto on harvinaisen Etelä-Suomi keskeinen. Lehden arvio listastaan oli, Pohjois- ja Itä-Suomen painoarvo tulee vääjäämättä laskemaan. Todellakin, Pohjois-Suomi tarvitsee puolustajansa.

 

Tytti Tuppurainen

YT, YT, YT...

Torstai 17.6.2010 - Sari Halonen

Yhteistoimintalain tarkoitus on ollut edistää työnantajan ja henkilöstön keskinäisiä suhteita sekä henkilöstön mahdollisuuksia vaikuttaa työhönsä ja työpaikkansa asioihin. Vanhaa yhteistoimintalakia moitittiin, että se toimi vain kumileimasimena joukkoirtisanomisissa ja -lomauttamisissa. Tämän takia lakia ryhdyttiin uudistamaan ja uusi laki tuli voimaan heinäkuussa 2007. Uudistettu laki tuntuu yhä edelleen toimivan kumileimasinlakina. ”Huonoon” taloudelliseen tilanteeseen vedoten yritys voi aloittaa yhteistoimintaneuvottelut, jolloin käydään yt-menettelyn mukaisesti asiat läpi siten, että ”lain kirja” täyttyy.

Globaaleissa yrityksissä yhteistoimintaneuvottelut koskevat vain Suomea. Se miten säästöjä tehdään muissa valtioissa, on niiden valtioiden asia. Säästöjen käsittely, miten kohdistuu tai jää kohdistumatta muihin valtioihin ei siis kuulu Suomessa käytäviin yhteistoimintaneuvotteluiden piiriin. Jos vähennystarve Suomesta on reilut sata henkilöä, niin samaan aikaan Intiaan, Kiinaan ja muihin halpamaihin voidaan olla kuitenkin palkkaamassa lisää 500 henkilöä.

Henkilöstö voi ehdottaa irtisanomisille vaihtoehtoisia säästötoimenpiteitä, jotta taloudellinen kuoppa saataisiin ohitettua ja työt pidettyä Suomessa, kunnes uusi nousukausi alkaa. Yritys ei tietenkään tarjottuihin toimenpiteisiin tartu, koska sen ainoana tavoitteena on siirtää töitä muualle niin kutsuttuihin halpamaihin. Yrityksen neuvottelijoilla ei todellisuudessa ole edes valtaa neuvotella vaihtoehtoisista tavoista tehdä säästöjä, vaan tavoitteena on vetää yt-teatteri läpi sujuvasti minimiajassa. Päätökset töiden siirroista on tehty globaalissa johtoportaissa ja työn ja tiedon siirtäminenkin halpamaihin on itse asiassa aloitettu kaksinkertaisen organisaation kautta jo hyvissä ajoin ennen yhteistoimintaneuvotteluiden aloittamista. Suomen lainsäädännön hampaattomuus tekee meistä suomalaisista työntekijöistä helposti uhrattavia pelinappuloita.

Korkein oikeus tuomitsi Fujitsu Technology Solutions:n maksamaan yhteistoimintalain mukaisia hyvityksiä yhdentoista ammattiliiton jäsenille laiminlyönnistä, joka koski yhteistoimintalain mukaisen neuvotteluvelvoitteen toteuttamista. Päätöksen saaminen oikeudesta kesti 10 vuotta. Sitä voidaan kuitenkin pitää hyvänä osoituksena siitä, mitä tinkimätön edunvalvonta saa aikaan.

 Yhteistoimintaa koskevien lakien valvonta on kuulunut tähän asti työ- ja elinkeinoministeriölle. Valvovan viranomaisen olisi kuitenkin tullut olla riippumaton lakeja säätävästä ministeriöstä. Heinäkuun alussa tilanne korjaantuu, kun toimintansa aloittaa yt-asiamies. Hänellä on valtuudet antaa työnantajalle kehotus lainvastaisen menettelyn korjaamiseksi tai sen uusimisen estämiseksi. Lisäksi hän voi saattaa asian poliisille esitutkintaan, jos epäilee työnantajan syyllistyneen rangaistavaan lain rikkomiseen. Toivottavasti yt-asiamiehen toiminta on tuloksellista myös globaalien yritysten suhteen.

 

Sari Halonen

Oulun talousohjelma ja opetustoimi

Tiistai 1.6.2010

(Kirjoittaja on Oulun opetuslautakunnan puheenjohtaja ja kaupunginvaltuutettu)

Oulun kaupungin talouden ja toiminnan kehittämisohjelman hyväksymisestä on noin yksi vuosi. On mielestäni syytä yrittää tiivistää oululaisten tietoon, miten sen toteuttaminen on edennyt ja millaisia muutoksia opetustoimessa on tehty.

Aluksi lähtötilanteesta. Oulun kaupungin talouden kasvu jatkui koko tämän vuosikymmenen ajan erittäin myönteisenä. Opetustoimessa se näkyi ennätyksellisenä uusien koulujen rakentamisena, vanhojen saneerauksina, panostuksena opetuksen ja kasvatustoiminnan kehittämiseen ja uudistuksiin. Kaupungin asukasmäärän kasvu ja uusien asuinalueiden rakentuminen vaati uusia koulutiloja ja lisää henkilökuntaa. Tässä kehityksessä ei paneuduttu riittävästi arvioimaan mitä pitäisi tehdä jo olevalle kouluverkolle.

Muutosta kymmenen edellisen vuoden osalta voi kuvata muutamalla luvulla perusopetuksen osalta. Koulujen huoneala kasvoi 46,5 % ja oppilasmäärä 3,2 %. Neliömetreinä tämä tarkoittaa noin 54 000 neliömetriä ja oppilaina noin 400. Näinä vuosina henkilökunnan määrä kasvoi noin kolmellasadalla. Suurimman osan tästä muodostaa koulunkäyntiavustajien lisääminen, myös opetusryhmien koko pieneni ja erikoisopetukseen tuli lisää oppilaita.Tehtiin siis suuri määrä oppilaan ja kodin etujen mukaisia ratkaisuja.

Kun opetustoimen talousarvion loppusumma oli kasvanut vuosikymmenen ajan keskimäärin kahdeksan prosenttia vuodessa ja tänä vuonna siirryttiin alle kahden prosentin tasolle, ei opetustoimelle tälle valtuustokaudelle asetettua kymmenen miljoonan säästötavoitetta saavuteta pelkälle valtuuston ohjelmapaperilla. On puututtava menoihin kaikilla toiminnan tasoilla. Osa niistä on näkynyt myös julkisuudessa ja tuntunut myös käytännössä. Opetuslautakunnan ehdotuksista valtuusto on lakkauttanut neljä sivukoulua; Mäntylän, Värtön, Saarelan ja Välivainion koulut. Lähikouluperiaatteelle perustuvaa oppilaaksi oton periaatetta on muutettu tukemaan järkevien opetusryhmien muodostamista, erillisistä ala- ja yläkouluista on muodostettu yhtenäisiä peruskouluja, selvitys erikoisopetuksen uudelleen järjestämiseksi 3–6 luokkien osalta on valmistumassa, henkilökunnan määrä on vähentynyt ja käyttömenoja on karsittu kaikilla toiminnan tasoilla.

Toimenpiteet ovat kohdistuneet myös varsinaiseen opetustoimintaan, opetusryhmien määrä on laskenut ja lukioissa on karsittu valinnaisaineita. Perusopetuksessa on jo vähennetty 19 ryhmää, tiukasta lähikouluperiaatteesta luopuminen vähensi 11 ryhmää vanhaan malliin verrattuna ja ensi lukuvuoden alusta on poistumassa 24 ryhmää. Näiden toimenpiteiden seurauksena vähenee yli viisikymmentä opettajaa ja niiden vaikutus on vuositasolla noin 2,5 miljoonaa.

Miten ohjelmassa edetään, pidetäänkö kaavamaisesti kiinni asetetuista euromääräisistä tavoitteista? Koulutilojen lisäyksestä ei pidä puhua vain neliöinä, on syvennyttävä pohtimaan myös mitä muutos vaikuttaa talouden lisäksi myös varsinaisessa toiminnassa. Uudet koulut merkitsevät voimakkaasti kasvavia tilavuokria. Vaikka vastaava määrä vanhoja vajaassa käytössä olevia tiloja poistettaisiinkin, ovat uusien tilojen vuokrat merkittävästi korkeampia kuin vanhojen. Nämä ratkaisut merkitsevät lisää paineita puuttua varsinaisen opetuksen kustannuksiin.

Mielestäni on pohdittava myös sitä, onko ohjelma pelkkää menojen kasvun karsintaa ja tasapuolinen koulupalveluiden turvaaminen myös jatkossa jää vaille huomiota. Kun uusille asuinalueille on rakennettu ja rakentumassa korkeatasoisia kouluja monipuolisine oheispalveluineen ei tunnisteta riittävästi suurien jo olevien vanhempien alueiden tarpeita. Tällä tarkoitan Kaukovainion yli neljäkymmentä vuotta vanhan ala-asteen koulun ensimmäisen saneerauksen toteuttamista ja koulun laajentamista yhtenäiseksi peruskouluksi sekä Korvensuoran yläasteen oppilaiden kuljettamisen lopettamista Merikosken koulussa rakentamalla myös heille yhtenäinen 1 – 9 luokkien koulu. Nämä hankkeet ovat lykkäytyneet myös hyvinä talousvuosina.

Siirtyminen monitoimitalojen pohjalle rakentuvaan toimintamalliin edellyttää pikaisia toimia, joilla saadaan tietoa muun muassa moniammatillisen toimintamallin vahvuuksista, kustannusten muodostumisesta, henkilöstörakenteesta ja perinteisen byrokratia vähenemisestä. Ritaharjun uuden, ensi elokuussa avutuvan talon osalta tällainen selvitys on opetuslautakunnan tuoreen päätöksen pohjalta jo käynnistymässä.

Uusi Oulu on muodostumassa. Siihen valmistautumisen on oltava keskeinen osa myös meneillään olevaa opetustoimen uudistustyötä. Opetus-, sosiaali- ja terveystoimi ovat palveluiden osalta keskiössä uutta Oulua rakennettaessa.

 

Raimo Järvenpää

Maakuntahallituksen varapuheenjohtaja, SDP:n varapuheenjohtajaehdokas Tytti Tuppurainen vappupuheessaan Taivalkoskella Jalavan Pirtillä

Maanantai 3.5.2010 - Tytti Tuppurainen

Vappu on kansainvälisen solidaarisuuden ja työn juhla. Nyt solidaarisuus on koetuksella, kun kansainvälinen talouskriisi uhkaa koko Eurooppaa. Myös meiltä suomalaisilta odotetaan tukea toisille EU-maille.

Kysymys on 2008 alkaneen finanssikriisin seurauksista: ensin kaatuivat riskejä ottaneet pankit. Nyt ovat kaatumassa heikot valtiot. Olemme osana Eurooppaa myrskyn silmässä, ja meidän pitää osata arvioida se, millä tavoin uudesta kansainvälisen talouden myrskyrintamasta ei tule yhtä suuria vahinkoja kuin ensimmäisestä.

Lyhyellä tähtäyksellä meneillään oleva Kreikan kriisi vaikuttaa jopa positiivisesti: euron arvon aleneminen, eli devalvoituminen, parantaa suomalaisten vientiyritysten asemaa. Pitkällä tähtäyksellä tulevat ongelmat: jos Kreikka kaatuu - saati että tauti leviää Portugaliin, Espanjaan ja eteenkinpäin - aiheuttaa se valtavan pankkikriisin Euroopassa, sillä Kreikan lainat ovat eurooppalaisissa pankeissa. Uuden kriisin lasku kaatuu veronmaksajille. Saksa joutuu lamaan ja Suomen ulkomaankauppa kriisiytyy.

Kuluneella viikolla on puhuttu Kreikan mahdollisesta rahoituspaketista, joka on kasvanut alun 45 miljardista nyt jo ehkä 120 miljardiin euroon. Se on valtava lasku. Suomen osuudeksi nämä summat merkitsevät suuruusluokaltaan enimmillään 1,5 miljardia euroa. Hallitus on ilmoittanut valmistelevansa lisätalousarvion asian hoitamista varten.

Summat ovat suuria ja suurten linjojen vetäjille olisi nyt kysyntää. Mutta hallituksen johdossa ei tunnu olevan ketään, joka kasvaisi tilanteen mittoihin. Talouspolitiikan puheenvuoroista puuttuu tilannetaju. Vaisusti on vain puhuttu siitä, että Kreikalle annettavasta kriisilainasta saadaan isompi korko kuin millä Suomi omat lainansa ottaa. Pahimmassa tapauksessa jäävät kuitenkin korot ja osa pääomastakin saamatta, jos hätärahoitus ei tehoakaan.

Hallituksessa on ajettu linjaa, jossa EU-päätöksentekoa keskitettäisiin pääministerille. Ajatus on hyvä, parlamentarismi sopii kansanvaltaan. Mutta käytännön sovellus jää vajaaksi, jos hallituksessa ei ole ketään, joka valtaa osaisi käyttää.

Vähintä mitä hallitus voisi tehdä, olisi Suomen oman talouden kuntoon laittaminen. Mutta tämä on ollut vierestä katsomisen hallitus: viikon työttömyystilastoista sanottiin, että kasvun kärki on taittumassa. Hallitukselle riittää, että työttömyyden kasvu hidastuu, parannusta ei edes uskalleta tavoitella. Työllisyyspoliittisia investointeja ei ole tehty, vaan hallitus on luottanut pelkkään pääosin hyvätuloisille suunnattuun veroelvytykseen. Myöskään työllistämiseen ei ole lisätty tilanteen vaatimia voimavaroja. Suomi on OECD-maiden häntäpäässä työllistämistoimien osalta.

Työmarkkinoille tarvittaisiin keskitettyä sopimusta. Nyt työnantajat riitelevät keskenään ja työntekijät joutuvat hakemaan oikeuksiaan lakoilla. Seuraava nousukausi pistää työmarkkinat sekaisin, kun kaikki pyrkivät osille talouskasvusta toisista välittämättä. Hallituksen suuri virhe on ollut antaa suomalaisen sopimusyhteiskunnan rapautua.

Pohjois-Suomelle meneillään oleva talousmyllerrys on vaaran paikka. Tavallisesti nousu tulee tänne Etelä-Suomea myöhemmin ja tavallisesti se edellyttää valtion aktiivisia toimia. Hallitukselta puuttuu näkemys ja tahto, joilla tähän päästäisiin. Pohjois-Suomelle tärkeät investoinnit, kuten ratarakentaminen tai riittävistä ammatillisen koulutuksen aloituspaikoista ja yliopiston perusrahoituksesta huolehtiminen, ovat puutteellisesti hoidettu. Seuraavat eduskuntavaalit antavat kansalaisille mahdollisuuden valita, miten tätä maata hallitaan. SDP:n on pyrittävä hallitusvastuuseen omalla uskottavalla talouskasvun ja työllisyyden ohjelmalla.

Onko aika kypsä v. 1918 tapahtumien arvioinnille?

Lauantai 1.5.2010 - Heikki Keränen

Oulun Demareiden vappuperinteisiin kuuluu vakaumuksensa puolesta kaatuneiden haudalla käynti yhdessä Vasemmistoliiton ja SAK:n kanssa. Oulun sosialidemokraattisen valtuustoryhmän puheenjohtaja Heikki Keränen piti tänä vuonna tilaisuudessa oheisen puheen.

Suomen sisällissota seurauksineen vuonna 1918 on yhä kansallinen trauma.

Vuonna 1918 ei ollut kysymys vain yhdestä asiasta -  itsenäisyydestä. Muita suuria  linjoja olivat taistelu yhteiskuntajärjestelmästä ja Suomen poliittisesta sijoittumisesta silloisessa kuohuvassa maailmassa.Suomi pyrki irti Venäjästä ja Venäjällä Leninin johtamat bolshevikit olivat vuonna 1917 ottaneet vallan.

Näiden suurten linjojen lisäksi asiaan liittyivät vielä sääty-yhteiskunnan raunioille rakentuvat uudet yhteiskuntaluokat ja niiden kasvavan painoarvon kautta alkanut taistelu vallasta. Tähän soppaan sotkeutuivat vielä kieli- ja rotukysymykset.

Suuren yhteiskunnallisen kriisin ainekset  kasautuivat vähitellen ja samalla nopeutuvasti 1900-luvun alusta lähtien.

Suuri kansallinen katastrofi oli valmis alkamaan.

Professori Markku Kuisma totesi punaisen terrorin kohteeksi joutuneen kartanonherrojen suurteollisuuden johtomiehet ja suuryritysten virkailijat. Heidät oli helppo yhdistää ruotsinkieliseen herraluokkaan,  jotka olivat sortaneet suomenkielistä kansaa vuosisatoja.

Ruotsinkielinen ylä- ja keskiluokka näki rahvaan uhossa kaaoksen, joukkopsykoosin ja barbaarisen idän tuhoavia voimia. Lisäksi sillä oli syytä pelätä kieliryhmänsä asemaa. He näkivät punaisten liikehdinnässä äärifennomaanisuuden ja suomalaisen rodun valtaannousun.

Sisällissodan lopussa taistelujen päätyttyä punaisten tappioon alkoi silmitön kosto. Se on kansallisen historiamme häpeällisin ja traumaattisin vaihe. Me kauhistelemme Balkanin etnisiä puhdistuksia ja samaan aikaan meillä on edelleen kansallisessa kaapissa suuri luuranko.

Sisällissodan haavat ovat umpeutuneet. Ne eivät roihahtane uuteen liekkiin nyky Suomessa, vaikka alloittaisimme laajan historian tukimusohjelman ymmärtääksemme tuolloista tilannetta paremmin. Samalla historiamme salatutut kipupisteet auottaisiin ja traumat hoidettaiisiin.Nyt voisi olla aika ja mahdollisuus arvioida kansallinen historiamme uudelleen.

Samalla voitaisiin tarkastella yhtenä vaikka psykologian ja historian näkökulmasta vihan prosessia.

Se vahvistaisi meidän suomalaisten yhteistä identiteettiä maailamassa, jossa maahamme muuttaa yhä enemmän ulkomaalaisia, kuka tullakseen työhön, kuka hakeakseen turvaa.