Kunnille vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon julkisesta rahoituksesta

Maanantai 7.3.2011 - Tuija Pohjola

 

 

 

 

 

 

 

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä, kehittämistä ja valvontaa koskevan lainsäädännön uudistamista valmistelevan työryhmän väliraportti on lausuntokierroksella.

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen lähtökohtana on oltava yhdenvertaisuusperiaate. Raportissa esitetty joustomahdollisuus alueellisen yhdenvertaisuuden toteuttamisessa on perusteltu. Se huomioi maamme vaihtelevan asukastiheyden ja pitkät välimatkat.

Uuden vappuna voimaan tulevan terveydenhuoltolain tavoitteena on asiakaskeskeisyyden vahvistaminen, joka on otettava huomioon palvelujen vaikuttavuuden suunnittelussa. Asiakkaiden kannustaminen omien terveysongelmiensa hallintaan parantaa hoidon tuloksellisuutta.

Työryhmä painottaa väliraportissaan erityisesti ennalta ehkäisyn ja terveyden edistämisen näkökulmaa. Terveydenhuollon vaikuttavuutta voidaan myös parantaa huolehtimalla hoitoketjujen toimivuudesta, jolloin voidaan varmistaa mm. hoitosuositusten toteutuminen.

Vierastan, maakuntahallinnon sekä Kelan terveysrahaston mallia. Ne eivät tuo lisärahaa, mutta katkaisevat yhteydet kuntien peruspalveluihin. Kaavoitus, rakentaminen, asuminen, liikenne, koulutus, työvoima- ja elinkeinopolitiikka vaikuttavat terveyteen ja sosiaaliseen hyvinvointiin.  Kunnat ovat koko suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan perusta. Kunnilla on laaja vastuu mm. koulutus- sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä, infrastruktuurin rakentamisesta ja ylläpidosta sekä elinkeinoelämän edellytysten kehittämisestä. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän uudistaminen toteutuu parhaiten vahvan peruskunnan vastuulla. Toiminnallisen integraation ja laaja-alaisen hyvinvointipolitiikan toimeenpanon edellytyksenä on kunnan vahva omistajaohjaus.

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ja rahoituksesta on saatava konkreettisemmat esitykset. Jatkotyön tulee painottua peruslinjausten konkretisointiin. Ratkaisuilla on kiire ja linjaukset on saatava tulevaan hallitusohjelmaan. Palvelut uhkaavat rapautua ja palveluiden järjestäminen hajautuu erilaisiin hallintomalleihin. Sosialidemokraatit kannattavat periaatetta, jonka mukaan rahoitus- ja järjestämisvastuun tulee olla samoissa käsissä ja demokraattisen päätöksenteon piirissä. Tämä periaate ja vahva muutos korjaavasta ehkäisevään  ja hyvinvointia edistävään työhön on edellytys sille, että tulevaisuuden haasteissa pystytään hoitamaan palvelut ja sosiaaliturva.

Laajempi väestöpohja mahdollistaa myös perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon työnjaon ja hoitoprosessien uudistamisen. Tulevaisuudessa nykyinen raja siirtyy vaativan erikoissairaanhoidon ja perustason erikoissairaanhoidon välille. Erityisvastuualueen erikoissairaanhoito keskittyisi entistä enemmän ja vaativien toimintojen osalta kansallinen työnjako selkiytyisi. Vaativan hoidon laatu paranee ja kustannukset laskevat. Väestöpohjan laajentaminen ja vaativan toiminnan keskittäminen ei tarkoita lähipalvelujen katoamista

Paras- hanke on saanut paljon hyvää aikaiseksi, mutta on toisaalta synnyttänyt monitasoisia ja kirjavia hallinnollisia rakenteita. Sote- järjestelmän ohella kuntarakenteen uudistamiseen tulee saada vauhtia ja ne tulee valmistella yhtä aikaa.

Kunnan roolin palvelujen järjestäjänä tulee olla tunnustettu ja vahva. Kunta voi tuottaa palvelut itse, yhdessä muiden kuntien tai järjestäjien kanssa tai hankkimalla osan palveluista yksityisiltä palvelun tuottajilta tai yhteisöiltä. Markkinoiden toimivuus on tärkeätä kunnille. Tarvitaan lisää hankinta- ja kilpailuttamisosaamista. Kun markkinat toimivat, hinta ja laatu ovat tasapainossa. Markkinoiden toimivuus on ongelma erityisesti terveydenhuollossa, jossa vaarana on, että yksityisen terveydenhuollon omistus keskittyy kansainvälisille sijoitusyhtiöille.

Kuntien demokraattinen päätöksenteko, rahoitus ja toiminnan ohjaus on kytkettävä yhteen. Kuntalaisten palveluihin tarkoitetut rahat on saatava ohjautumaan palveluiden järjestämiseen, ei hallintoon. On saatava päätöksenteko, rahoitus, laatu ja saatavuus läpinäkyviksi valtuutetuille ja palveluiden tarvitsijoille valinnanvapauden ja oikeusturvan kannalta.