Vesa Saarinen: Palkkamalttia ja palveluita

saarinen3443_ter_web

Teksti on julkaistu Sanomalehti Kalevassa 14.10.

Kesästä asti on käyty teknologiateollisuudessa ja paperiteollisuudessa neuvotteluja uusista työehtosopimuksista. Neuvottelujen alkaessa tilanne sopimukseen pääsemiseksi näytti hyvältä. Molemmilla osapuolilla näytti olevan tahtotila päästä molempia osapuolia tyydyttävään sopimukseen. Sopimuksen teksteihin oltiin valmiita tekemään tarkennuksia ja palkkoihin kohtuullisia korotuksia. Tämä oli tilanne vielä lokakuulle asti. Työntekijöiden edustajien mukaan  käännös huonompaan neuvotteluilmapiirissä tapahtui viimeisten viikkojen aikana. Halu sopia palkankorotuksista oli työnantajapuolelta hävinnyt. Tarjolla oli vain nollakorotuksia tai vähän enemmän. Viennin elpyminen kaikilla keskeisillä teollisuudenaloilla mahdollistaa kohtuulliset palkankorotukset johtajien lisäksi myös työntekijöille. Myös palvelualoille syntyy jakovaraa ostovoiman elpymisen myötä. Jopa pääministeri Juha Sipilä piti työntekijöille tarjottua nollalinjaa epäasiallisena, jopa loukkaavana, paperiliiton puheenjohtajaa Petri Vanhalaa mukaillen.

Mistä moinen haluttomuus neuvotella palkoista voi johtua? Neuvottelijoiden yleinen käsitys on, että vaikka Elinkeinoelämän Keskusliitto EK on sanoutunut irti työehtosopimusneuvotteluista se kuitenkin koordinoi jäsenliittojensa palkankorotustasoja tarkasti. EK korosti liittojen itsenäistä neuvotteluoikeutta ja halusi välttämättä liittokierroksen keskitetyn ratkaisun sijaa. Olisi kuitenkin ollut reilumpaa istua samaan neuvottelupöytään työntekijäjärjestöjen kanssa, jos kuitenkin haluaa voimakkaasti vaikuttaa neuvottelujen tulokseen ja rajoittaa eri alojen itsenäistä harkintaa palkanmaksukyvyn kehityksestä.

Suurten yli 50000 asukkaan kaupunkien kapinaliike sote- ja maakuntauudistusta kohtaan on hyvin ymmärrettävää. Uudistusten tämän hetkisessä vaiheessa näyttää siltä, että kaupungit ja niiden asukkaat olisivat uuden järjestelmän häviäjiä. Kaupunkien jo varsin korkea palvelutaso ei ainakaan uudistuksessa paranisi ja monet palvelurakenteet pilkkoutuisivat uudistuksessa. Kaupunkien epäluuloa uudistuksia kohtaan lisää nyt vallitseva pysähtyneisyys, koska valmistelua ohjaava lainsäädäntö laahaa pahasti jäljessä. Kaupunkeja pelottavat myös kaavailut, joissa kaupunkien omaisuutta siirtyisi vastikkeetta maakuntahallinnoille. Erityisen suurta huolta nostaa kiinteistöihin liittyvät ongelmat. Pahimmillaan kaupungeille jäisivät vain velat kiinteistöjen siirtyessä toisten omistukseen. Kaupunkien henkilöstön kannalta on edelleenkin epäselvää miten siirtyminen uuden työnantajan palvelukseen tapahtuu ja miten käy niille joiden työpanoksesta alle puolet olisi siirtymässä maakunnille, lisäksi kaupunkien budjetit puolittuvat nykyisestä. Uudessa tilanteessa sekä kaupungeilla että maakunnilla on kovat haasteet uudistuksen kunnialliselle läpiviennille ja pelättävissä on siirretynkin aikataulun venyminen.

 

Kirjoittaja on SAK:n alue- ja järjestöasiantuntija

Comments are closed