Kolumni on julkaistu Kalevassa 17.3.2018
Suomessa vallitsee kohtuullisen hyvä yksimielisyys siitä, että sote -uudistus on välttämätön. Suuri osa asiantuntioista kannattaa uudistusta. Uudistuksen kannalta keskeinen asia, valinnanvapaus, ei sen sijaan saa kaikkia vakuuttuneiksi. Lähtökohtaisesti suurin virhe sote-uudistuksessa tehtiin nivomalla se yhteen maakuntauudistuksen kanssa. Päähallituspuolueet joutuivat tekemään erittäin paljon kompromisseja lainvalmistelussa ja se näkyi etenkin ensimmäisessä yrityksessä viedä valinnanvapaus läpi eduskunnassa. Korjattu lakiesityskin sisältää paljon samoja ongelmia, vaikka kiistelty erikoissairaanhoito onkin poistettu esityksestä. On mielenkiintoista nähdä tyydyttävätkö tehdyt korjaukset perustuslakivaliokuntaa. Valinnan vapauden suurin riski on toiminnan ajautuminen suurten kansainvälisten sote-toimijoiden hoidettaviksi. Alun kilpailun jälkeen suuret toimijat pyrkivät sopimaan markkinat keskenään. Valinnanvapauden toinen heikkous on se, että vapaus koskee vain maakuntakeskuksia ympäristöineen ja kasvavia kuntia. Oulun esimerkkiä käyttäen suuret toimijat ovat jo rantautuneet kaupungin keskustaan ja varmasti valinnanvapauden tultua ainakin Oulun keskustan vanheneva väki siirtyy yksityisen tuottajan asiakkaiksi, kun Oulun kaupunki on siirtänyt palvelut ”Hyvinvointi ja jonotuskeskuksiin” bussi- ja taksiyhteyksien päähän.
Muualla maakunnassa on aika turha kuvitella, että suurilla tai pienillä yksityisillä toimijoilla olisi kiinnostusta tarjota vaihtoehtoisia palveluita pienissä kunnissa ja taajamissa. Tasavertainen palvelujen saatavuus on vaakalaudalla kun uutta sotea rakennetaan maakuntaan. Siirtymäkauden jälkeen palveluverkko ei todennäköisesti ole niin laaja kuin tällä hetkellä, vaan asiakkaat joutuvat kulkemaan pidemmälle palveluiden perässä. Palvelujen saatavuuden eriarvoistuminen johtaa väistämättä terveyserojen kasvamiseen harvaanasutun maaseudun ja taajamien välillä.
Halpenevatko sote-palvelut uudistuksen myötä? Asiantuntijat tuntuvat olevan lähes yksimielisiä siitä, että uusi järjestelmä tulee entistä kalliimmaksi. Sote-uudistuksen yhtenä tärkeimmistä lähtökohdista oli kuntien tilanteen helpottaminen. Erityisesti kasvavat sosiaali-terveysmenot ja ennalta arvaamaton kustannus erikoisairaanhoidosta aiheuttivat huolta kuntapäättäjissä. Keinoja kuntien kustannusten vähentämiseksi olisi ollut paljon muitakin kuin koko systeemin uusiminen. Siirtämällä erikoissairaanhoidon kustannukset valtion maksettavaksi olisi jo paljon helpottanut kuntapäättäjiä.
Sote-uudistus ilman monimutkaista valinnanvaputta olisi ollut helpompi toteuttaa maakuntavetoisesti kuntien kanssa yhteistyössä. Huomioimalla myös suurten kaupunkien tarpeet olisi päästy parempaan lopputulokseen.
On syytä toivoa, että eduskunta valiokunnissaan pystyy tekemään valinnanvapauslaista toimivamman ja yksinkertaisemman toteuttaa. On myöskin vaadittava, että palveluiden saatavuuden yhdenvertaisuus toteutuu. Varotoimena olisi syytä myös tehdä ennakkoilmoitus EU-komissiolle, jotta se voi tutkia onko järjestelmä Eu:n valtiontukisäännösten mukainen.
Kirjoittaja on SAK:n alue- ja järjestöasiantuntija Oulusta
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.